Ajan virrassa.

Kuukausi kulunut ja vähän toistakin, siitä kun tulimme tänne talvi kotiimme. Niin helposti solahdimme tähän normaaliin arkeen. Tuntui hyvältä käydä kaupassa tutussa Mercadonassa ja kassa kertoo aivan toisenlaisia lukemia kuin Suomessa. Tänä kesänä tuntui että Suomen hinnat olivat lähes kaksinkertaiset kuin täällä. Se on helppo tarkistaa sillä kirjaan joka päivä ostokset ylös. Syömme suurin piirtein samoin molemmissa maissa. Suomessa en pääse kaupasta ulos kassillisen ruokaa ostettuani alle 40 - 50 € ja täällä saan vielä 20 € sesta takaisin. Siitä erotuksesta saamme talven aikana kerättyä sen verran säästöä, että pääsemme kesäisin käymään Suomessa. Tulevaisuudesta en tietenkään tiedä, nousussa ovat hinnat täälläkin ja lääkekuluihin oli kesän aikana tullut jo 10% omavastuu. Onneksi lääkkeetkin ovat täällä vähän edullisempia kuin Suomessa, omavastuu ei tunnu niin mahdottomalta.
Sadettakin olemme jo muutaman kerran saaneet, vaikka näillä tienoin se on ollutkin aika maltillista. Luonnosta sen kyllä huomaa, vihreys valtaa alaa ihan melkein päivässä. 

Tällaisia putkahtaa maasta,
hassulla ei ole mitään lehtiä, vain kukkavana nousee suoraan maasta.
Näitä en ole sattunut huomaamaan aiemmin,
vaikka olemme tuossa vitikossa kävelleet joka viikko täällä ollessamme.  Olemme sentään olleet täällä jo yli 14 vuotta, eli kasvit kasvavat kovin eri tavalla eri vuosina.

 Tämä puska näyttäisi kasvavan koko ajan, välillä kuivana ja melkein kuolleen näköisenä, vaan odotappa kun räpsäsee vähän vettä. Se on yltympäriinsä täynnä kukkaa. Kasvaa korkeina melkein metrisinä puskina ja valtaa kaikki polun vieret ja joutomaat.
Löysin jostain kasvikirjasta sen nimenkin vaan en nyt lähde hakemaan mikä se oli.

Alinna on Eukalyptus kukassa taas, tiputtelee sellaisia pieniä hattuja jokka on noiden kukkien suojana ensin, ratisevat jaloissa kun kävelee puiden alla.

 Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut ja siitä osaan nykyisin olla kiitollinen. 
Opin melkein kerrasta silloin alkuaikoina kun olimme täällä ja napisin, että elämä on niin tasaista että roskapussin vienti roskikseen alkaa olla jännittävin juttu. Heti seuraavalla viikolla ajoimme kolarin ihan uudella autollamme. Onneksi olimme edellis päivänä tehneet siihen vakuutuksen, saimme automme muutaman kuukauden kuluttua korjattuna takaisin. Mutta tunnetasolla se tuntuu vieläkin.
En ole ollut ikävystynyt, sillä tekemistä kyllä riittää ja on sentään vielä jotain pään sisäistä elämää ja toimintaa jäljellä. Ilolla tervehdin aina uutta päivää ja illalla ihmettelen, mihin  ja miten se päivä on taas mennyt. 
Siispä mukavaa syksyä ystävät ja iloa päiviinne.