Antibioottia ja lukemista.

Nyt alkaa jo kärsiä vähän sormea liikutella, osasipa olla kipeä. Onneksi on tuo elämäntoveri paikalla, muuten olisi ensipäivinä jäänyt housut kinttuihin. Yhdellä kädellä on tosi vaikea pukea ja riisua, tuli kokeiltua. Nyt illalla on viimeinen antibiootti tabletti vielä, sitten jää nähtäväksi paraneeko vai täytyykö hakea lisää troppeja.
Ilmat on tosi syksyisiä, sataa rapsuttelee ja tänään oli koko päivän pilvessäkin, mikä täällä on aika harvinaista.
Naapuri huoneistojen remonttikin on jo edennyt siihen pisteeseen, että on katto jo päällä kolmansissa kerroksissa. Alkuviikosta arvelimme, että niistä tulee uima altaita kun särkivät vanhat katot ja uusia ei ollut vielä paikallaan ja vettä sateli joka yö. Jännäsimme koska alkaa tihkua makkarin katonrajasta, vaan ei sentään. Pikkujoulu aikaa jo viettelemme vaikka meillä se vaikuttaa vain yksien jouluvalojen verran. Niin ja kynttilöiden polttelua tietty.

Tässä vielä kuva Mäykystä suloisesta kisusta joka eli kanssamme joku vuosi sitten.

Sunnuntai rauhaa.

Pitäisi tuo otsikon rauhaa laittaa heittomerkkeihin. Meni nimittäin tämän sunnuntai illan rauha vähän pieleen. 
Jaa miksikö ? No tässä ympäristössä asustaa useita villikissoja ja kaikki eivät ole leikattuja, siispä pentueitakin on. Nyt kun ilmat viilenevät, emokissat yrittävät kuljettaa pentujaan suojaisiin paikkoihin. Parin päivän ajan olemme jo nähneet viiden - kuuden pennun ryhmän milloin missäkin puolen aluettamme, meidän pihassammekin välillä. Mieheni on ajellut niitä etäämmälle. 
Tänään kuului useampaan otteeseen pienen kisun naukumista omituisen selvästi. Kun TV oli auki ja muutakin meteliä, emme päässeet selville mistä se kuului. Sitten tulin tänne yläkertaan tietokoneelle ja ei kun naukuminen kuului tännekin hirmu selvästi. Laitoin TV;n kiinni ja aloin etsiä, ihan kuin sohvan alta olisi kuulunut, katsoin alle, ei, katsoin taakse, ei mitään. Kuuntelin korvat sojossa, pientä miukunaa kuuluu ihan selvästi sohvan suunnasta, viimein nostin istuinosaa ja siellähän se oli pieni musta valkoinen nyrkin kokoinen kissan pentu. Huutelin mieheni apuun, josko saisimme sen kiinni ja ulos. Meni karkuun niin hirveetä vauhtia, viimein takaisin sohvan taa, josta yletin sen käteeni. Sähisi niin hirveesti ja oli ihan kauhuissaan. Pieni, en uskaltanut kovin sitä puristaa, silloin se kierähti sen verran, että sai iskettyä neulanterävät hampaansa mun sormeeni, kun yritin auttaa toisella kädellä se iskeytyi kiinni siihenkin, niin kipeää otti, että oli pakko laskea irti. Veri virtasi ihan ojonaan, kun yritin vielä huiskia kissaa ovea kohti. Pakko ottaa erätauko ja lykätä käteni kylmän vesihanan alle, puhdistaa haavat ja teipata, kissa paineli sillä välin yläkertaan karkuun ja naukui koko ajan. Nyt olimmekin jo viisaampia, hansikkaat kädessä lähti mieheni jahtiin ja löysi pikku seikkailijan komeron nurkasta josta sai sen viimein kiinni. Kyllähän se huusi rumasti ja sähisi ja riuhtoi, mutta tällä kertaa ei auttanut ja ulos se viimein saatiin. Tässä tätä nyt kirjoittelen haavalaastareita sormissa ja särkee niin pahuksen kovasti, pitänee huomenissa mennä saamaan jäykkäkouristus piikki, vai olisko tuo tarpeen. Emme tiedä missä ihmeen välissä se kisuli livahti sisälle, ovi ei ole ollut kuin pikku hetkiä auki. Kokoa ei kissalla ollut kunnolla nyrkin verran, sisua oli kyllä leijonan verran.
 

Tässä vielä kesäinen kuva viime kesältä.
   Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Isänpäivänä.

Muistan sinua isä. Minulla oli etuoikeus tuntea sinut silloinkin kun olit vielä terve. Olit minulle hyvin tärkeä. Kun vihdoin tulit kotiin viikkokunnista, työmaasi oli niin kaukana että et voinut tulla kotiin iltaisin, mutta viikonloppuina tulit. Käperryin aina mahdollisimman lähelle sinua, jalkoihisi tai selkäsi taakse nojaten sinuun. Tuoksuit minusta niin hyvälle, pihkalle ja puhtaalle hielle. Etkä koskaan karkoittanut minua, vaikka olin joskus varmaan hankala. Kuuntelin kuinka kehosi kumisi puhuessasi ja kuulin sydämesi lyönnit.Olit suuri turvallinen isäni. Toisin kuin nuoremmat sisareni, sain pitää sinut melkein 20 vuotta, olin jo naimisissa ja pienen tyttären äiti kun sinä kuolit. Et ollut vielä 50;tä vuottakaan vanha ja nuorin tyttäresi oli vasta kolmannella vuodellaan.  Haikeana muistelen sinua, olisit varmasti halunnut nähdä tyttökaartisi aikuisena. Heistä on tullut hienoja naisia, osaavia ja lämminsydämisiä vaimoja äitejä ja työsarallankin on kukin ahkeroinut voimiensa mukaan. Kiitos isä.

Flunssaista oloa ja takan rakentelua.

No niin pääsimme viimein remontti miehistä eroon. Remontti silti jatkuu, nyt takan rakentelulla. Tänään sen verran jo hahmollaan, että saimme tehdä ensimmäiset tulet. Hyvin veti ja lämpöäkin tuntui tulevan.

 Tässä ulko ovi ennen.

Ja tässä nykyisessä mallis-
saan, tuli samalla muutama neliö lisää tilaa.
Näkymä vielä muuttuu kunhan saan kukkaset paikoilleen.

Suomessa ollut hirveitä myräköitä ja lumisadetta. Täällä tuuli parina päivänä aika reippaasti ja vettäkin satoi muutaman pisaran. Pohjoisemmassa Espanjassa mahdottomat myrskyt ja lumimyräkkä. Kyllä se talvi tulee täälläkin, aamulla enää +11astetta , päivällä kyllä +20 astetta. Päivä lyhenee vähitellen, vaikka onneksi valoisaa silti on vielä monta tuntia.

Vielä remonttia ja syysmyrskyä luvassa.

Niin remontti vielä jatkuu. Nyt olemme jo seinien loppukäsittely vaiheessa. Tänään ruiskutettiin se sellainen röpelöinen pinta ja huomenissa on maalia luvassa. Muovit roikkuvat vielä jokapaikassa ja hionnan pölyjä on siivottu tänäänkin koko huushollista.Saisi tulla jo valmista, olisi muitakin asioita hoidettava, vaan nyt on jomman kumman oltava kotosalla kaiken aikaa. 

 Rannalla on tilaa tähän aikaan vuodesta. Etäisyydessä näkyy miten paljon on rakennettu kerrostaloja la Mangan alueelle.

 Tässä kuvassa näkyy että syksy on täälläkin, ruohikot ovat ihan ruskeana, vain sitkeimmät puut vihertävät.

  

Mutta jos kukkaset saavat vähänkin vettä on tulos tällainen.

 

Yritin ehdottaa M:lle, että puhuttaisiin välillä vain espanjaa kun hän ei muuten tunnu oppivan puhumista. Saa nähdä tuleeko siitä mitään. Viikko sitten jouduin tulkiksi Saimi ystävällemme, kun hän vuokrasi huoneiston espanjalaiselta omistajalta, eikä ymmärtänyt vielä kaikkea. Saimi kyllä vielä oppii kieltä, siitä olen varma, vallankin nyt kun asunnon omistajan äiti lupasi opettaa. Siitä oppiiko M kieltä en ole läheskään yhtä varma. Enhän sitä paitsi osaa itsekään kunnolla. 
----Viikkoon en ole puhellut kenenkään toisen, kuin mieheni kanssa suomea. Muistakaa, että sekin on etuoikeus että kaikki ihmiset ympärillänne osaavat samaa kieltä, ensin kun tänne muutimme se oli vain hauskaa, että ympärillä puhuttiin espanjaa, vaan nyt on suomen kieli noussut arvoon arvaamattomaan. 
 El Tiempo lupasi hurjia myrskyjä ja pohjois espanjassa on satanut jo lunta ja vuorilla on valkeat huiput. Täällä oli aamulla +15 ja päivällä vielä +20.
  Hyvää viikon jatkoa ystäväiseni.

Näinhän se on jo alkanut marraskuu kulua aika huikua. Päivän valoa on vielä aamusta 7.30 -- iltaan 18.30 kyllä siinä vielä on päivällä mittaa. Tänään remontti reiskat saivat seinät siihen kuntoon että jätettiin kuivumaan. Josko jo huomenna tulis maali päälle. Alla olevassa kuvassa kukkii tulilatva tai mikä hän nyt onkaan nimeltän. Sisäpihan rappu on hänen paikkansa. 

 Kävin tuossa illansuussa tuossa rannalla ja meri näytti tällaiselta, aurinko laski juuri toisella puolella ja se lähetti vielä taivaalle monenlaista väriä.

Tämän remontin aikana ei ole oikein mitään muuta tullut tehtyä, kunpa se jo tulisi valmiiksi. En ole vielä uskaltanut edes ajatella miten tämä uusi nurkkaus sitten kalustetaan. Jotain korituoli juttua olen vähän ajatellut, vaan saahan nyt nähdä. Siinä kun on vielä se takan muuraus juttu jonka M ajatteli tehdä itse. Eli laastin pölyä taitaa olla vielä tiedossa ainakin viikoksi. Pah, vaan jos ei mitään tee, ei mitään saakaan. Hyviä viikon jatkoja ystävät.