Ja niin joulu joutui jo...

Viettelemme joulupäivää, lämpöä ulkosalla joku +14 astetta. Aurinko paistaa nyt kun aamuinen sumu on haihtunut.
 Sini taisi ottaa skeittilautansa ja meni ulkoilemaan.
 Laitoimme vähän possua uuniin ja laatikot ovat lämpiämässä. Tati keittelee sekahedelmä soppaa jälkkäriksi. Juomme viintä laatikoiden kyytipojaksi ja maleksimme ruokapöydässä rupatellen mahdollisimman pitkään. Että on kivaa...
Kaipaamme vain koko muuta porukkaa samaan pöytään.
Sellainen joulu olisi kyllä mukava vielä kerran kokea, että saisimme kaikki siskot, lapset, äidit,isit, mummit ja papat samaan pöytään, niitä tärkeitä ihmisiä on kyllä aika porukka !
Saa nähdä saako Tiitu tuon pöytäkoneen toimimaan, meinasimme jo heittää sen roskikseen, vaan välillä se jo pyörii...

Toivotamme kaikille rauhallisia joulun jatkoja ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle.

Ihan tavallinen aamu.

Ihan tavallinen aamu, heräsin naapurin remontin ääniin. Molemmin puolin rivitalo asuntoamme tehdään remonttia. Aurinko kultaili ujosti vastapäisen talon yläosia. Ilmassa oli vielä vähän utua öisen kasteen ja viileyden seurauksena. Lämpöä ulkomittarin mukaan + 12 astetta joka alkoi heti nousta kun auringon lämpö ehti alemmaksi. Kisuliini kipaisi heti sisälle aamuöisiltä retkiltään kun Tati aukaisi ulko oven, tarkistaakseen lämpötilan. Jotain jännittävää oli ulkosalla taas tapahtunut, sillä Kisulla kuului olevan paljon asiaa sisälle tultuaan. Nousin vasta kun kuulin kahvipannun kolinaa. Valvoin illalla myöhempään kuin Tati ja päästin yöllä Kisuliinin ulos ja kerran sen kanssa piti käydä yöllä syömässäkin. Se hassu ei voi mennä yksin alakertaan syömään vaikka kupissa on ruokaa, aina pitää herätä kummiksi. Siitä päivä taas kerran alkoi, aurinko nousi korkealle ja lämmitti mukavasti, taivaalla purjehti muutama valkea pilvenhattarakin. Aamiaisen jälkeen kudon sukkaa ja lueskelinkin vähän. Ruokaostoksillakin kävimme lähikylässä. Välipalaa sisäpihan terassilla ja terassin ovet olivat auki useamman tunnin kun oli niin lämmintä. Kastelimme terassilla kasvavia kasvejamme, tomaati on alkanut tehdä pieniä raakileita ja siinä on paljon kukkasiakin. Salaatti yrittää tehdä kerää ja basilika on niin iso, että se pitäisi varmaan nyppiä jo kuivattavaksi, meinaa kukkia jo. Ihmeköynnöstä on leikattu jo useammankin kerran ja muratti kasvaa niin että meinaa kadota naapuri näkyvistä. Joulutähti kasvaa rehottaa ja ei ole tietävinäänkään että pitäisi tehdä punaista latvakukkaa.
 Maija-täti soitteli että olivat löytäneet vuokra asunnon ja muuttavat huomenissako se nyt oli. Asunto on ihan Torren keskustassa ja aika lähellä merta. No onhan sen pakko olla aika lähellä kun koko Torre on meren rannalla.
 Yllättävän pian onkin jo ilta ja TV;stä alkaa sarjat joita olen silloin tällöin seurannut ja Tati lataili tietsikalle Suomen TV;stä Sydämen asialla. Sain vielä tämän päivän aikana kudottua ne kolmannet villasukat valmiiksi. Nyt on sitten jo niin ilta että vielä kuppi teetä ja tutimaan
 Hyvää yötä vaan ystävät

Ajan virrassa.

Kuukausi kulunut ja vähän toistakin, siitä kun tulimme tänne talvi kotiimme. Niin helposti solahdimme tähän normaaliin arkeen. Tuntui hyvältä käydä kaupassa tutussa Mercadonassa ja kassa kertoo aivan toisenlaisia lukemia kuin Suomessa. Tänä kesänä tuntui että Suomen hinnat olivat lähes kaksinkertaiset kuin täällä. Se on helppo tarkistaa sillä kirjaan joka päivä ostokset ylös. Syömme suurin piirtein samoin molemmissa maissa. Suomessa en pääse kaupasta ulos kassillisen ruokaa ostettuani alle 40 - 50 € ja täällä saan vielä 20 € sesta takaisin. Siitä erotuksesta saamme talven aikana kerättyä sen verran säästöä, että pääsemme kesäisin käymään Suomessa. Tulevaisuudesta en tietenkään tiedä, nousussa ovat hinnat täälläkin ja lääkekuluihin oli kesän aikana tullut jo 10% omavastuu. Onneksi lääkkeetkin ovat täällä vähän edullisempia kuin Suomessa, omavastuu ei tunnu niin mahdottomalta.
Sadettakin olemme jo muutaman kerran saaneet, vaikka näillä tienoin se on ollutkin aika maltillista. Luonnosta sen kyllä huomaa, vihreys valtaa alaa ihan melkein päivässä. 

Tällaisia putkahtaa maasta,
hassulla ei ole mitään lehtiä, vain kukkavana nousee suoraan maasta.
Näitä en ole sattunut huomaamaan aiemmin,
vaikka olemme tuossa vitikossa kävelleet joka viikko täällä ollessamme.  Olemme sentään olleet täällä jo yli 14 vuotta, eli kasvit kasvavat kovin eri tavalla eri vuosina.

 Tämä puska näyttäisi kasvavan koko ajan, välillä kuivana ja melkein kuolleen näköisenä, vaan odotappa kun räpsäsee vähän vettä. Se on yltympäriinsä täynnä kukkaa. Kasvaa korkeina melkein metrisinä puskina ja valtaa kaikki polun vieret ja joutomaat.
Löysin jostain kasvikirjasta sen nimenkin vaan en nyt lähde hakemaan mikä se oli.

Alinna on Eukalyptus kukassa taas, tiputtelee sellaisia pieniä hattuja jokka on noiden kukkien suojana ensin, ratisevat jaloissa kun kävelee puiden alla.

 Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut ja siitä osaan nykyisin olla kiitollinen. 
Opin melkein kerrasta silloin alkuaikoina kun olimme täällä ja napisin, että elämä on niin tasaista että roskapussin vienti roskikseen alkaa olla jännittävin juttu. Heti seuraavalla viikolla ajoimme kolarin ihan uudella autollamme. Onneksi olimme edellis päivänä tehneet siihen vakuutuksen, saimme automme muutaman kuukauden kuluttua korjattuna takaisin. Mutta tunnetasolla se tuntuu vieläkin.
En ole ollut ikävystynyt, sillä tekemistä kyllä riittää ja on sentään vielä jotain pään sisäistä elämää ja toimintaa jäljellä. Ilolla tervehdin aina uutta päivää ja illalla ihmettelen, mihin  ja miten se päivä on taas mennyt. 
Siispä mukavaa syksyä ystävät ja iloa päiviinne.

Kesän muistelua vielä.

Meillä ei ollut nyt, menneenä kesänä, siellä uusvanhassa kesäpaikassamme vielä peruna maata muokattuna, mutta pussissa oli kolme perunaa jotka kulkeutuivat etelästä mukanamme Suomeen. Niissä oli jo monen sentin idut. Kun en muuta keksinyt täytin vanhan sadevesi tynnyrin mullalla ja tökkäsin ne potut sinne ja pönttö aurinkoiseen paikkaan. Eipä aikaakaan kun tapahtui näin.

Sieltä alkoi nousta vartta niin että kohisi.
kun ne vähän kasvoivat, lisäsin vielä vähän multaa. 
Vettäkin heitin joskus, vaikka tänä kesänä sitä kyllä tuli taivaaltakin ihan tarpeeksi.
 Lannotusta välillä jotain kanan kakkaa mitä sattui olemaan, ehkä kerran.
 Kesä kului ja päivät vaihtuivat toisiin, peruna 
 lykkäsi vartta.


Odottelin että alkaisi kukkia, ennen sanottiin, että ei kannata mennä kaivelemaan uusia perunoita ennen kuin peruna kukkii, vaan kukkia ei alkanut 
 ilmestyä.

Tässä vaiheessa siinä näkyi jotain nupun alkuja, mutta sitten tuli kova tuulinen ja sateinen, viileä yö ja kun seuraavan kerran tarkastin, olivat nupun aiheet kuivaneet.





En enää kestänyt jännitystä vaan sallin isännän kaivaa, mitä sieltä nyt sitten löytyykään.

Tällaisia sieltä sitten löytyi ja että olivat hyviä !

Kesä vai syksy...?

Otsikon kysymys on aiheellinen sillä jokin aika sitten lehdet putoilivat puista ja lämpötila oli jossain 10 -12 asteen paikkeilla. Nyt on lämmintä liki 30 astetta ja ympäröivä luonto on aika kuivan näköistä.  Olemme siis tehneet joka syksyisen vaelluksemme tänne lämpöisemmälle kotikonnullemme. Onneksi yölämpötilat ovat sentään jo alle kahdenkymmenen asteen, ainakin aamuyöstä. Ensimmäiset yöt olivat vähän hikisiä, oli enemmän noita asteitakin. Alkavalle viikolle on luvattu edelleen noin 30 asteen lämpötiloja, täytyy varmaan valua tonne rantaan, siellä voi sentään kastautua mereen ettei tule liian kuuma tällaiselle pohjoisen kylmäveriselle asukille. 
Matka meni taas ihan hyvin, aika pitkiä päivämatkoja ajelimme niinkuin aina ennenkin, vaan siinähän se meni. Hotellimajoituksetkin onnistuivat, vaikka emme varanneet yhtään etukäteen. Suurin ruuhka Euroopassa oli onneksi jo ohi siinä vaiheessa kun matkasimme.

 Hyvää syyskesän jatkoa ystävät, sytytelkää lyhtyjä ja kynttilöitä, nyt alkaa jo olla niiden aika. 

Koivun keltaiset lehdet.

Niin, aamusella on pihassa runsaasti keltaisia koivun lehtiä, joko se kesä nyt meni? Siltä vähän näyttää. Enää kuukausi ja on pakattava tavarat autoon ja suunnattava kohti etelää.
Kuinka tuntuu että kesät ovat lyhentyneet...? Vai johtuuko siitä että olen jo niin vanha, touhuni ovat hidastuneet enkä pysy enää ajan vilkkaassa virrassa mukana?. 
Kesä on kulunut rattoisasti kunnostellessa tätä uusvanhaa tönöämme. Koko ympäristömme kukki, ensin kielot laajana mattona, sitten muut kevätkukkijat niityllä voikukat yms.. sitten olimmekin jo juhannuksessa ja voi sitä juhannusruusujen runsautta ja tuoksua. Sade lopetti valkeiden ruusujen kukoistuksen välillä, mutta kukkivat ne vielä kuitenkin sateen jälkeenkin. Kun valkoiset lopettelivat, punaiset tuoksuvat ruusut olivat vuorossa, ne kukkivat vieläkin tosi kauniina. Olen kuivannut tuoksuvia ruusun lehtiä muutaman kipollisen, toimivat huone tuoksuina.
Puutarhahommani eivät oikein ehtineet kunnolla, kun tulimme toukokuun lopulla. Niin moni kasvi tarvitsee sen esikasvatuksen että ehtii tehdä satoa täällä Satakunnan korkeudella. Tomaatteja olemme syöneet ja jäävuorisalaatti tuottaa satoa enemmän kuin ehdimme syödä. Sipulit näyttävät kasvavan hyvää vauhtia ja niiden varsia olen napostellut jo hyvän aikaa. Pönttöperuna kasvaa vartta niin että kuhisee, liekö siellä juurella mitään, en ole vielä käynyt tonkimassa.
 Ystävät ovat kasvattaneet kesäkurpitsaa ja avomaan kurkkua hyvällä menestyksellä samoin kuin pinaattia tomaattia ciliä salaatteja ja mausteyrttejä.

 Mielestäni kotipuutarhat ovat tulleet paljon suositummaksi kuin aikoihin.  Jokin vuosi sitten asuessamme omakotitalossa meitä oudoksuttiin kun hoitelimme viinimarja pensaitamme, että miten noita viitsitte, saahan marjoja torilta. Saahan niitä onneksi toriltakin, mutta kiva oli hakea marjoja omasta puskastakin. Monet talviset flunssat hoitelimme musta viinimarja mehua särpien. Kasvoi siellä ensialkuun muutakin, ennenkuin pihakoivut kasvoivat niin suuriksi että imivät kaiken voiman pikku pläntistämme. Onhan se nyt paljon järkevämpää kasvatella vaiks perunia kuin pelkkää nurmikkoa. Kaunista kesän jatkoa ystävät, pitäkää huolta toisistanne.

Suomen suvesta.

Tervehdys blogiystäväni.
Olen paikalla taas. Tauko johtui matkakiireistä ja heti Suomeen päästyä alkaneesta remontista, jolle ei kyllä loppua näy.

 Kuten kuvasta näkyy, alkumatkasta ilma oli
sateinen, hyvä niin sillä edelliset päivät olivat 
todella kuumia. Vaikka autossa onkin 
ilmastointi, silti on raskaampaa ajaa jos
aurinko paistaa koko voimallaan. 

 Tässä olemme jo Ranskan puolella ja sääkin selkeämpi. Olemme jo aikaa sitten sopineet että päivämatkoja lyhennetään.... Mutta kuinkas taas kävikään, ihan samoihin yöpymis kohteisiin sitä vain jouduttiin.

 Annoimme navigaattorin päättää mitä kautta menemme ja se ohjasi läpi Lyonin. Vaikka olimme päivittäneet laitteemme juuri ennen lähtöä se käski kääntyä oikealle paikassa jossa ei ollut edes tietä. Oli kyllä joskus ollut, vaan jatkomme sitten vain eteenpäin, ei kyllä olisi voinutkaan kääntyä, moottori tie ja tunneli. Navigaattorikin sitten rauhoittui sillä jatkoimme kuitenkin oikealla reitillä.

  Aloitimme matkan talvikodistamme Espanjassa  19 pv toukokuuta ja olimme Suomen kamaralla 23 pv illalla. 
 Matkan alussa olimme jo keskikesässä, viljat tuleentumis vaiheessa ja suurin osa luonnon kukista jo kukkineena ja siemen asteella. Lintujen poikaset lähteneet pesistä jne.. ja matkan kestäessä palasimme vuodenajassa kuin taaksepäin. Lopulta päädyimme alkukevääseen, sillä koivun lehtikään ei ollut vielä täysi ja pellot juuri kylvettyinä.
Näin saimme kokea kevään jälleen kahteen kertaan. 

Nyt olemme jo juhlineet juhannuksenkin etelä pojanmaalla Ähtärissä, oli kauniit ilmat aattona ja juhannuspäivänä, vaan sunnuntaina alkoikin sitten jo sateet ja oli mukava pakata kamat autoon ja palata tänne Kokemäen joen mutkaan. 
Kaunista kesän jatkoa ja rentouttavia lomia.

 Ei uskoisi että pienen sateen jälkeen tuosta alakuvan kuivuudesta pursuaa tällainen kukkarunsaus. Mutta niin se vain on.

Tomaatit on jo näin isoja saa nähdä miten ne selviävät matkasta.
Tämä tila taitaa olla rajoitettu koska osa kirjoituksistani katosi kun laitoin kolme kuvaa, no olkoon, en jaksa alkaa niitä kirjoitteleen uudelleen. Olisi varmaan pitänyt ensin tallentaa edellinen teksti joo...

Meidän muuttolintujen alkaa olla aika lähteä taas kevät muutolle. Tavaraa on jo pakattu isot läjät, ne pitäisi sitten saada mahtumaan auton takaloodaan. Navigaattorille on ladattu tuoreet kartat ja perinteisiäkin karttoja otetaan mukaan. Muuten olemme pulassa jos autosta rikkoutuu sulake eikä "navi" kerro mitään. Niinkin on käynyt ja olimme ihan avuttomia. Äkkiä sitä on oppinut luottamaan tuon navigaattorin apuun. Onhan sitä ajeltu vuosikymmeniä ilman naveja ja osattu kohteisiin ihan hyvin. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että on se kätevä apu autoillessa tuo navigaattori.

Mukaan täytyy ottaa yhtä ja toista sillä paljon tarvitaan useamman kuukauden suomen reissulla.

Niin että meitä ei sitten hetkeen näy täällä blogistaniassa, kestää ennenkuin saamme netin kesäasunnolle. Kaunista kevättä itsekullekin ja kuulemiin.

Huhtikuussa humahtaa.

Päivät ovat jo kovasti kesäisiä, aurinko paistaa, vaikka tuuli vielä onkin vähän viileää. Pihapatiolla tuulen suojassa alkaa olla jo liiankin kuuma, varjo on tarpeen muuten haperot aivot kärähtävät. 

 Kohta on siirryttävä kadun puolen terassille, sillä se on varjossa eikä oleskelu ole yhtä pakahduttavaa kuin auringossa. Aika kuluu pitkin loikkauksin ja asioiden ja tavaroiden järjestelyä on jo aloitettu.
 Viime kesäinen postin lokerokokeilu meni ketuille, maksoimme kyllä lokerosta, mutta joku siinä ei toiminut sillä kaikki kesän aikana tulleet postit lojuivat täällä kotona osin pihalla ja sentään osa muoviloodassa jonka laitoimme varuiksi. Sinne pahuksen lokeroon postiin tuli kokonaista yksi kirje ja se maksoi melkein 30€ se kolmen kuukuden lokero. Mutta täytyy varmaan yrittää vielä uudestaan jos se tänä kesänä onnistuisi. Eihän meille tänne paljon postia edes tule, mutta vaivaa se ajatus että tuuli kuljettelee pankin maksutositteitamme pitkin pihaa.
Juu ja se on vain yksi näistä huolista, vaan tottapa tästä taas kerran selvitään asia kerrallaan.
Tuolla aiemmin lupasin laittaa kuvaa virkkaustyöstä, joka kyllä tällä hetkellä on jäissä, kun en tiedä tarkkaa mittaa paikasta jonne sen ajattelin, vaan tässä se nyt on.

Virkkaus on leveydeltään noin 12 senttiä virkkauskoukulla 1.25 ja langalla no 8, en tiedä onko tiedoista mitään hyötyä kenellekään, vaan siinä nyt ovat.

 Tässä vielä eilisen kävely lenkin tuloksia iloksenne, ilma oli mitä ihanin ja teimme kohtalaisen lenkin rauhallisesti kävellen ja nuuhkien kevään tuoksuja ja kuunnellen lintujen konserttia, niillä taitaa olla pesimispuuhia raivokkaista reviiri julistuksista päätellen.

Eilen soittelimme Skypen kautta kotosuomeen ja näin pienen lapsen lapsen lapsemmekin joka touhukkaasti yritti naputella tietokone näytön pimeäksi vikkelillä sormillaan.
Hän on jo iso jässikkä ja tutkii uteliaana maailmaa ja oppii joka päivä jotain uutta.

Elämän ihme on aina vain yhtä hämmästyttävä vaikka sitä on saanut  seurata jo kolmen sukupolven kanssa, ei siihen koskaan totu ja kyllästy. Niinkuin ei luontoon ja sen ihmeisiinkään kyllästy, aina se jaksaa yllättää ja ilmaista jotain uutta jota ei ole aiemmin tullut laittaneeksi merkille.
Aurinkoista viikkoa ystävät.

Kevättä.

Tänään oli todella kaunis ilma, lämpöä 22 astetta varjon puolellakin. Kävelylle tietysti oli mentävä näin kauniin päivän kunniaksi. Olipa paljon nähtävää. 

 Tämä oli tosi pieni kukkainen, vaan sain sen sentään poimittua kuvaan.

           Villi unikko kukkii kuivassa mäenrinteessä.

 Mimosa on ottanut tämän vuoden kukkimisen varman päälle, se on jo kukkinut useamman viikon ja vielä on kuitenkin ihan nuppusiakin. Kovin eri tavalla kasvit kukkivat eri vuosina. Riippuen kuivuudesta ja ilman lämpötila vaihteluista.

Tämä valkoinen ihanuus kuuluu cistuksiin.

 Kaikkia kasveja en tunne nimeltä. Olen löytänyt monta lajia joita ei löydy minun kasvikirjastani.

Kimalais orhot kuuluvat orkideoihin ja kukkivat yhtä aikaa, kuin maakimaliset nousevat toukka asteen jälkeen maasta. Ensiksi nousevat koiraat ja nämä orhot jäljittelevät naaraita ja saavat siis innokkaiden koiraiden avulla pölytyksen.







Kaunista keväistä viikkoa toivotaan ystävät

Vielä olemme hengissä.

Jalka paranee vähitellen, kestää jo pieniä matkoja kävellä. Hyvä niin.

Ilmat ovat vähän lämmenneet ja uudelleen viilenneet. Nyt odottelemme että lämpiäisi taas.

Mimosa on alkanut kukkia, kylläkin vain auringon puoleisia kukkasia on auki. 

Minulla nenä vuotaa taitaa olla siitepöly allergiaa. Huomenissa olemme menossa ystävien fincalle syömään uunipossua. 

Palaliina on vielä viimeistelemättä, mutta aloitin silti uuden virkkaustyön.

Piti laittamani tähän kuvan siitä,
 vaan en ollutkaan vielä laittanut 
niitä nettialbumiin.
 Toisen kerran sitten.

Tässä näitä kevään kukkasia teillekin ihailtavaksi, ne ovat joka kevät yhtä ihania.
Onneksi vielä kuitenkin kukkivat vaikka on ollut niin kuivaa.
Kaunista kevään jatkoa ystävät

Menneitä ja tulevia.

Muutama sana viime joulukuusta vielä. Jalkani ei ole oikein vieläkään kunnossa sen putoamisen jäljiltä. Aika pahan näköinen se oli ja vieläkin kun kävelee, jalkapöytä turpoaa ja tulee verenpurkauksia varpaiden tyveen.
Ilman näitä jalkineita ei pystyisi lenkkiä tekemäänkään.







Vaan kyllä siitä selvitään, nyt on ollut ilmatkin sellaisia että olemme käyneet pikku lenkillä melkein joka päivä.  Kylmää kyllä on ollut ja ennuste lupasi kylmän vielä kestävän ainakin viikon eteenpäinkin. Espanjalaiset sanovat, että näin pitkään kestävää kylmää ei ole ollut miesmuistiin. Jospa se sitten lämpeneekin kerralla kunhan pääsemme eroon tästä kylmästä kaudesta.

 Kevät kuitenkin jo ilmoittelee tulostaan nuokkukäen kaali kukkii keltaisina mattoina pientareilla, samoin kuin muutkin kevään kukkijat.

Mimosan kukkanuput turpoavat kovaa vauhtia ja manteli kukkii koristellen puut kuin valkealla vaahdolla.
 Ovesta ulos astuessa kirkas auringon paiste iskee silmiin niin, että melkein kuuluu kolaus kallon takaosasta. Kun löytää suojaisen nurkkauksen aurinko lämmittäkin ihan mahdottomasti. Pukeutuminen on vähän vaikeaa sillä tuuli on kovinkin raakaa ja sitten kun liikkuu tulee hiki, vaan kovin paljon ei uskalla vaatetusta vähentää, sillä flunssan siementä on kyllä tarjolla.
Käsitöitä olen vähän tehnyt, palaneliö liinakin alkaa vähitellen saada muotonsa. Vielä on kuitenkin tekemistäkin jäljellä, palat eivät ole vielä läheskään kaikki kiinnitetty ja reunakin kaipaa vielä jotain lisää.

 Vaan tältä se alkaa näyttää.
Ohjeessa sanottiin sen olevan joulu liina, vaan se tuskin minun liinan käyttöäni rajoittaa. Jos laittaa alle punaista se on joululiina ja vihreää vaikkas kesällä.

Sellaista hiljais eloa on ollut tämä talvi ja hyvä niin.
Suomalaiset talvehtijat ovat tänä keväänä lähdössä Suomeen aika aikaisin, maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa lähtee jo monta porukkaa. Me lähdemme vasta toukokuun loppupuolella jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Vaan senhän sitten näemme kunhan kevät etenee. Kauniita kirkkaita kevätpäiviä kaikille toivotellen ja lämpöisiä terveisiä lähetellen. Seijamarjatta.

Helmikuussa.

 Helmikuu, hyvässä alussa. Ilmat tosi viileät, takassa palaa melkein ikuinen tuli. Tänä aamuna oli ulkomittarissa vain +2 astetta. Päivällä paistoi aurinko kauniisti, mutta ulos en uskaltanut. Kävin päivällä ammeessa enkä uskaltanut riskeerata, ettei tulisi flunssaa. Nokka kyllä vuotaa jo valmiiksi, vaan jospa pääsisin vain sillä. Viileän tuntua lisää vielä kovasti kova puuskainen tuuli. Toivottavasti tämä kylmyys ei kestä kovin monta päivää. Ihan näin viileää ei ole ollut kuin yhtenä talvena ennen tätä ja olemme asustelleet täällä Alicanten alakulmassa jo 13 täyttä vuotta.
Aurinko nousee klo 8,06 ja laskee 18,30 valoisaa siis kyllä on, kukkaset pihalla eivät ole vielä ainakaan jäätyneet, tomaatin nostimmekin terassille tuulelta suojaan. Kisuliineilla on ulkosalla kylmää, vaan eihän niitä kaikkkia voi sisällekään ottaa. Olemme vietelleet hiljais eloa, lueskelleet, seikkailleet netissä. Olen virkkaillut palaliinaani, nyt on menossa palojen yhteen virkkaus. Sitä ei jaksa kovin monta tuntia tehdä yhteen menoon, siksi välillä lukuhetkiä. 

Tässä muutama kuva vielä kukkasista ja tuulimyllystä Lo Paganista.
Koettakaa pärjätä siellä pohjoisen pakkasissa. Terveisiä !

Uusi vuosi ja uudet kujeet.

Niin se joulu tuli ja meni, nyt olemme jo oppineet kirjoittamaan uuden vuosiluvunkin. Tai en tiedä, putosin tuos joku päivä sitten yöllä pimeessä rappusista. Niettä voipi jututkin olla vähän tärähtäneitä. Yht`äkkiä vaan olin selälläni lattialla rappujen alapäässä kun piti tulla vaan yksi rappu alaspäin. Olinkin korkeammalla ja astuin tyhjään, onnekseni kiepahdin ilmassa ympäri ja putosin tömähtäen selälleni. Vain jalkaan sattui ja se venähti aika lailla, vaan luulen ettei mitään ole rikki. Kaiken maailman nurkkia ja reunoja oli tarjolla, vaan en sitten niihin osunut. Kiitos sille mikä varjeli oli nyt sitten suojelus enkeli eli mikä tahansa.

Öistä Torreviejaa sairaalan ikkunasta nähtynä. 

Tati on tervehtynyt pikkuhiljaa ja leikkaushaavan hoitelu on siis jo loppunut osaltani. Mies näyttää entistä ehommalta. Ja olen tosi onnellinen että sain hänet sieltä kotiin. Niin jatkamme tätä talvehtimistamme täällä Espanjan rannikolla. Juuri nyt ovat tytär ja tyttären tytär vierailulla luonamme.ja päivät menevät aivan siivillä.

Hyvää tämän vuoden jatkoa ystävät.