Mantelin kukkiessa.

Olen jo jonkin aikaa halunnut kuvaamaan kukkivia mantelipuita. Tänään Martti viimein halusi lähteä. Ajelimme tuonne sisämaahan päin, San Miguel de Salinasissa ei ollut enää yhtään puuta kukassa, vaan niissä oli jo pieni vihreä lehti. Ajattelinkin, että myöhässä olemme, vaan onhan se pieni ajelulenkki silti mukava. Rebaten tie on jo sinänsä seikkailu, se kun on niin mutkainen, että väliin ei meinaa tiellä pysyä. Matkan varrella on komeita maalaiskartanoita ja valtavia appelsiini tarhoja. Riekot ja jänikset juoksevat karkuun auton edestä. Tällä kertaa emme nähneet riekkoja emmekä pupuja, olisko syynä ollut se meluisa pyöräilijä joukko jotka olivat harjoittelemassa kyseisellä tieosuudella.  Kun käännyimme Rebatesta Pilarin suuntaan olin jo luopunut toivosta, näytti että kukinta on jo ohi. Vaan sitten pääsimme mantelipuu viljelmälle ja sielläkin olivat alempana olevat puut jo kukkineet, vaan ylemmät pellot olivat parhaassa kukoistuksessaan. Tässä siis mantelinkukkaterveiset teillekin ihan uunituoreina.

 Kyllä ne ovat vain kauniita, joka vuosi sitä ällistyy vaikka pitäisi jo tietää.Lämpötilat ovat olleet jo muutaman päivän oikein mukavia, tänäänkin on 24 astetta varjossa, yölläkin 14 astetta. Kaskaat sirittävät siis jo iltaisin. Eilen illallakin kun veimme ulko kisuille ruokaa, oli niin mukava ilma että ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan.

Haikaran tuomisia.

Tänään saimme viimein kuulla että tyttärenpojan perheeseen syntyi uusi pieni poikavauva, tai ei nyt niin pieni 3700gr ja 51 cm olivat strategiset mitat.

Kuvassa tämä uusi isä muutama vuosi sitten, nopsaan ovat vuodet kuluneet ja nyt olemme siis mieheni kanssa iso iso vanhemmat. Siinä ei nyt niin paljon ole ihmettelemistä, mutta meitä on vielä viideskin polvi elossa. Äitini on kohta 91 vuotias ja odotteli jo hartaasti tätä viidettä sukupolvea. Olisipa mukava jos hän pääsisi näkemään pikapuoliin suvun uuden jäsenen.

Kuten kuvan päiväyksestä näkyy se on otettu jo joitain vuosia sitten, vaan nyt alkaa taas olla juuri tämä aika. Täytyykin tässä joku päivä ajella katsomaan miltä nuo mantelipuut tänä vuonna näyttävät. Rattoisaa viikon jatkoa kaikille ja onnittelut uunituoreille vanhemmille ja isovanhemmille.

Ystävänpäivää ystävät.

Yrittelin tuossa vaihtaa tuota päälikuvaa, vaan siitä jäi pois tuo nimi teksti vaikka olin sen siihen huolella kirjoittanut. Saapa nähdä korjautuuko jossain vaiheessa.
Helmikuinen ilta on jo tummentunut ja reilu puolikuu möllöttää taivaalla näin illasta melkein yläpuolella, niin että meinaa niska niksahtaa kun sitä töllöttelee. Viimepäivät ovat olleet aurinkoisia, mutta maisemassa leijailee kuitenkin sellainen utu. Huoneissa olisi kovin koleaa jos tuota takkaa ei olisi. Yksi tuttavamme kävi tässä joku päivä sitten ja suunnittelee nyt kovasti mihin nurkkaan hän saisi takan mahtumaan omaan kotiinsa ja onko täällä tuollaista joka lämmittää niin hyvin sisäilmaa. Luulenpa, että täällä myytävät takat ovat vähän erilaisia, me toimme tuon takkasydämen Suomesta. Se on Harvian takkasydän ja on hyvä.

Olemme tällä viikolla hoidelleet oleskelu lupa asioita, onneksi se on nyt sitten jatkuvasti voimassa kun se nyt saadaan kuntoon, edelliset piti uusia viiden vuoden välein. Uskomattoman nopsaan ne viidet vuodet kuluivat, uusimme sitä jo useamman kerran.

Näin kauniisti kukki vuosi sitten 
freesia yhdellä ystävällä, nytkin 
on nuppuja jo vaan ei ehkä ihan näin kovasti kuki tällä
kertaa. 
Odottelemme tietoa suvun uudesta jäsenestä jonka pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Kovasti toivomme, että kaikki menisi hyvin. Näitä ajatellen, hyvää ystävänpäivää rakkaat sukulaiset ja ystävät.