sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntai rauhaa.

Pitäisi tuo otsikon rauhaa laittaa heittomerkkeihin. Meni nimittäin tämän sunnuntai illan rauha vähän pieleen. 
Jaa miksikö ? No tässä ympäristössä asustaa useita villikissoja ja kaikki eivät ole leikattuja, siispä pentueitakin on. Nyt kun ilmat viilenevät, emokissat yrittävät kuljettaa pentujaan suojaisiin paikkoihin. Parin päivän ajan olemme jo nähneet viiden - kuuden pennun ryhmän milloin missäkin puolen aluettamme, meidän pihassammekin välillä. Mieheni on ajellut niitä etäämmälle. 
Tänään kuului useampaan otteeseen pienen kisun naukumista omituisen selvästi. Kun TV oli auki ja muutakin meteliä, emme päässeet selville mistä se kuului. Sitten tulin tänne yläkertaan tietokoneelle ja ei kun naukuminen kuului tännekin hirmu selvästi. Laitoin TV;n kiinni ja aloin etsiä, ihan kuin sohvan alta olisi kuulunut, katsoin alle, ei, katsoin taakse, ei mitään. Kuuntelin korvat sojossa, pientä miukunaa kuuluu ihan selvästi sohvan suunnasta, viimein nostin istuinosaa ja siellähän se oli pieni musta valkoinen nyrkin kokoinen kissan pentu. Huutelin mieheni apuun, josko saisimme sen kiinni ja ulos. Meni karkuun niin hirveetä vauhtia, viimein takaisin sohvan taa, josta yletin sen käteeni. Sähisi niin hirveesti ja oli ihan kauhuissaan. Pieni, en uskaltanut kovin sitä puristaa, silloin se kierähti sen verran, että sai iskettyä neulanterävät hampaansa mun sormeeni, kun yritin auttaa toisella kädellä se iskeytyi kiinni siihenkin, niin kipeää otti, että oli pakko laskea irti. Veri virtasi ihan ojonaan, kun yritin vielä huiskia kissaa ovea kohti. Pakko ottaa erätauko ja lykätä käteni kylmän vesihanan alle, puhdistaa haavat ja teipata, kissa paineli sillä välin yläkertaan karkuun ja naukui koko ajan. Nyt olimmekin jo viisaampia, hansikkaat kädessä lähti mieheni jahtiin ja löysi pikku seikkailijan komeron nurkasta josta sai sen viimein kiinni. Kyllähän se huusi rumasti ja sähisi ja riuhtoi, mutta tällä kertaa ei auttanut ja ulos se viimein saatiin. Tässä tätä nyt kirjoittelen haavalaastareita sormissa ja särkee niin pahuksen kovasti, pitänee huomenissa mennä saamaan jäykkäkouristus piikki, vai olisko tuo tarpeen. Emme tiedä missä ihmeen välissä se kisuli livahti sisälle, ovi ei ole ollut kuin pikku hetkiä auki. Kokoa ei kissalla ollut kunnolla nyrkin verran, sisua oli kyllä leijonan verran.
 
Tässä vielä kesäinen kuva viime kesältä.
   Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

5 kommenttia:

  1. Se etsinyt lämpöisän ja suojaisan kolon itselleen sieltä teiltä. Kannattaa kuitenkin kai käydä se jäykkäkouristus ottamassa, neulanterävät ja varmasti aika pöpörikkaat hampaahtan ne on. Paranemisia ja terkkuja täältä talvisesta helsingistä.

    VastaaPoista
  2. Jestas mikä sisupussi, kun tikitti sinut reikiä täyteen. Rokotus kannattaa ehdottomasti käydä ottamassa.

    VastaaPoista
  3. Apila ja Kaarnikka kiitos kommenteista ja lääkäriinkin mennään, antibioottikuuri on jo aloitettu ja jäykkäköuristuspiikki haettu. Mutta käsi on tosi kipeä, turvoksissa ja nivelenkohta niin arka ettei vielä voi kokeilla tuliko siihen joku vika. Myöhemmin sitten näkee kui kävi.

    VastaaPoista
  4. Oletko jo ottanut rokotuksen? Bakteereja varmasti vilisee runsaasti tuollaisen villikisun pienissä naskalihampaissa. Minua niin säälittää nuo kodittomat villikatit. Mutta eipä niitä voi oikein auttaa, niitä on niin paljon.

    VastaaPoista
  5. Valokki, antitetanus on ollut voimassa jo maanantaista alkaen ja antibiootit tuntuvat purevan. Vielä sormi on kuitenkin paksu ja kipeä, kuumakin, eli tulehdusta siinä vielä on. Tänä iltana laskimme että pikkukisuja on ainakin kahdeksan kappaletta, joukossa tosi kauniita sinisilmäisiä,tummat korvat ja tassut, muuten vaaleita, vaan nyt kun tulee kylmät ja sateet joukko harvenee tosi nopsaan... näin se vaan on.

    VastaaPoista