Liikuntaa.

Tänään paistoi vaihteeksi aurinko ja niinpä lähdimme kävelylle. Tuuli on tällä viikolla kääntynyt mereltä mantereelle päin. Kissoja ruokkiessa edellis iltana kuuntelin, että meri piti aika kovan murinan. Jostain se nyt on hermostunut. Nyt kävelylle lähtiessä halusimme nähdä kuinka kiukkuinen meri oikein on. Kyllä aallot pitivät aika myllerryksen ja tavallisesti niin kauniin turkoosi vesi oli sameaa pitkälle.

Huvittelin mielessäni kuvittelemalla miksi meri on raivoissaan ja löysin montakin syytä. Esimerkiksi se että ihmiset heittävät mereen vaikka mitä roskaa joka ei sinne kuulu, vaan saastuttaa puhtaan veden. Ja siksi että ihmiset heittävät joenuomiin kaikkea roskaa ja sitten kun tulee sade, eivät joet pystykään viemään sadevesiä esteettömästi mereen, vaan vesi leviää pelloille ja kyliin ja kaupunkeihin ja ottaa siellä kulkiessaan mukaansa vaikka mitä roskaa aina autoja myöten. Jos joenuomat pidettäisiin puhtaina niin vesi pääsisi esteettä kulkemaan mereen ja tulvat olisivat ainakin vähäisemmät kuin nyt. 

No jatkoimme kävelyämme ja vastaan tuli vähän korkeaa ruohoa.

On mittaa aikalailla, kuva meni vähän vaaleaksi, kun on niin korkealla nuo latvat ja taivasta vasten. Rosmariini kukkii ja nuokkukäen kaali myös aurinkoisissa paikoissa. Muutama kani peloiteltiin karkuun päivä levoltaan ja riekko kuului veukuttavan mäkirinteessä. Lintuja kuului ääntelevän oksistossa ja välillä mustarastas varoitteli kiukkuisesti. Sitten tulimme tuohon lähistölle ja sieltä näkyi nuo uudet rakanteella olevat kerrostalot.

 Saa nähdä kun ne valmistuvat, vilkastuuko yhtään tämä kylä. Nyt on ollut tosi rauhallinen talvi ja väki on koko ajan vähentynyt. Menee viikoja että emme juttele muille kuin toisillemme.