Mantelin kukkiessa.

Olen jo jonkin aikaa halunnut kuvaamaan kukkivia mantelipuita. Tänään Martti viimein halusi lähteä. Ajelimme tuonne sisämaahan päin, San Miguel de Salinasissa ei ollut enää yhtään puuta kukassa, vaan niissä oli jo pieni vihreä lehti. Ajattelinkin, että myöhässä olemme, vaan onhan se pieni ajelulenkki silti mukava. Rebaten tie on jo sinänsä seikkailu, se kun on niin mutkainen, että väliin ei meinaa tiellä pysyä. Matkan varrella on komeita maalaiskartanoita ja valtavia appelsiini tarhoja. Riekot ja jänikset juoksevat karkuun auton edestä. Tällä kertaa emme nähneet riekkoja emmekä pupuja, olisko syynä ollut se meluisa pyöräilijä joukko jotka olivat harjoittelemassa kyseisellä tieosuudella.  Kun käännyimme Rebatesta Pilarin suuntaan olin jo luopunut toivosta, näytti että kukinta on jo ohi. Vaan sitten pääsimme mantelipuu viljelmälle ja sielläkin olivat alempana olevat puut jo kukkineet, vaan ylemmät pellot olivat parhaassa kukoistuksessaan. Tässä siis mantelinkukkaterveiset teillekin ihan uunituoreina.

 Kyllä ne ovat vain kauniita, joka vuosi sitä ällistyy vaikka pitäisi jo tietää.Lämpötilat ovat olleet jo muutaman päivän oikein mukavia, tänäänkin on 24 astetta varjossa, yölläkin 14 astetta. Kaskaat sirittävät siis jo iltaisin. Eilen illallakin kun veimme ulko kisuille ruokaa, oli niin mukava ilma että ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan.