Seijamarjatan tuumailuja

Kesä kuluu niin huimaa vauhtia, että jää blogikin päivittämättä. Olemme ajelleet pitkin Suomea, sukulaisia tapaamassa ja etsimässä pientä kesäpaikkaa. Sukulaiset ovat löytyneet entisistä osoitteista ja kovasti olemme nauttineet yhteisestä ajastamme. Kesäpaikan löytyminen sen sijaan ottaa koville. Vaatimuksemme eivät ole kovin kovat, mutta sijainnin suhteen yritämme rajoittaa matkan tänne Satakuntaan alle 40 kilometriin. Kun rahaakaan ei ole paljon tuhlattavaksi, ei sitä valikoimaa niin mahdottomasti ole.

Muutama kuva juhannuksen vietosta Ähtärissä mökillä.

Nyt kesän vietto jatkuu täällä Satakunnassa. Ilmoja on piisannut, siis sadetta ja välillä aika viileitäkin päiviä, onneksi välillä myös auringon paistetta. Olemme jopa kerran voineet kattaa ruokahetkemme ulkoterassin pöydälle. No, olisi kauniita päiviä toki useammin ollut, vaan tuntuu riittävän monen moista tohinaa, ilman ruokavehkeiden ulos kiikuttamistakin.

Tänään palasimme Laihian reissulta, kiitos vain kovasti Valokki siskolle ja Kaarnikka siskolle, sinne jäi huiskuttelemaan myös äitiliini. Pirteänä hän siellä vain tepsuttelee Ilmari keppiinsä nojaillen. Kotinsa pursuilee taidetta ja tauluja. Uusiakin on suunnitteilla, kun vain kroppa antaisi myöden maalailla. Äitiliiniä harmittaa kun kulunut ranka ei oikein tahdo kestää kuin muutaman hetken maalausta, sitten täytyy huilata, muuten tulee vaikeuksia. Kun työn touhuun alkaa se tahtoo viedä mukanaan, eikä muista pitää tarpeellisia taukoja. Äidin liikkuminen kodin ulkopuolella on vaikeutunut ja yksinäisiä tunteja tulee siksikin lisää. Hän olisi varmaan jo aikaa sitten tullut pitkähäntäisiin täihin ilman tuota maalaus juttuaan. Niinpä---- hyvää kesän jatkoa hyvät ihmiset.