Haaste Kuka minä olen.

Sisareni Valokki lähetti haasteen, niin monimutkaisen, että siihen on vastattava osissa. Nyt ensiksi yritän vastata siihen kuka olen. Se onkin vaikea kysymys, vaikka sanotaankin, että kaikki ihmiset puhuvat mielellään itsestään. No olen --pahus en mä tiedä, olen vain yksi vanheneva naisihminen. Jolla on ylisuuri mielikuvitus, nautin lukemisesta piirustelusta vaatteiden ja tavaroiden suunnittelusta. Olen valokuvannut ja kuvaan keskimääräistä enemmän. Nautin luonnosta ihan mahdottomasti, nyt kahdessa maassa, kesät siellä Suomessa ja talvet täällä Espanjassa. Käsitöitä värkkään silloin kun se tuntuu huvittavan ja ruuan laittoon olen myös hurahtanut nyt vanhoilla päivilläni. Syystä että silloin kun olin töissä ei oikein ollut aikaa eikä työpäivän jälkeen enää jaksanutkaan. Täällä on nyt kaikenlaista tuoretta ruokatarviketta saatavissa ja sopivaan hintaan. Vähän toisenlaistakin kuin Suomessa. Eipä tullut aiemmin tehtyä mustekalaa viinikastikkeessa tai Mar Menorin kalakeittoa niinkuin täällä on tullut kokeiltua. Olemme molemmat mieheni ja  minä, nauttineet kovasti yhteisistä kokkaus hetkistämme.Siitäkin että nyt on aikaa jutella ja touhuta yhdessä. Haastetta tarjoaa pärjääminen täällä, sillä emme ole mitenkään kielitaitoisia. Vähitellen Espanjan kielikin on tullut tutummaksi

sillä pakko sitä on oppia, ainakin jonkin verran että saa asiansa hoidettua.
Olemme kolmen tyttären vanhemmat, viiden lastenlapsen isovanhemmat ja yhden lapsenlapsenlapsen isoiso vanhemmat.
Ainoa asia joka täällä on joskus vaikeaa on se että ikävöin lapsiamme siskojani, äitiliiniä ja muita sukulaisia, onni olisi täydellinen jos saisimme koko joukon tänne luoksemme. Tai ainakin lähistölle asumaan. Vaan hyvä on näinkin ja tyytyväisenä jatkamme taas uuteen päivään.
Hyvää viikonloppua kaikille.