keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Menneitä ja tulevia.

Muutama sana viime joulukuusta vielä. Jalkani ei ole oikein vieläkään kunnossa sen putoamisen jäljiltä. Aika pahan näköinen se oli ja vieläkin kun kävelee, jalkapöytä turpoaa ja tulee verenpurkauksia varpaiden tyveen.
Ilman näitä jalkineita ei pystyisi lenkkiä tekemäänkään.







Vaan kyllä siitä selvitään, nyt on ollut ilmatkin sellaisia että olemme käyneet pikku lenkillä melkein joka päivä.  Kylmää kyllä on ollut ja ennuste lupasi kylmän vielä kestävän ainakin viikon eteenpäinkin. Espanjalaiset sanovat, että näin pitkään kestävää kylmää ei ole ollut miesmuistiin. Jospa se sitten lämpeneekin kerralla kunhan pääsemme eroon tästä kylmästä kaudesta.

 Kevät kuitenkin jo ilmoittelee tulostaan nuokkukäen kaali kukkii keltaisina mattoina pientareilla, samoin kuin muutkin kevään kukkijat.
Mimosan kukkanuput turpoavat kovaa vauhtia ja manteli kukkii koristellen puut kuin valkealla vaahdolla.
 Ovesta ulos astuessa kirkas auringon paiste iskee silmiin niin, että melkein kuuluu kolaus kallon takaosasta. Kun löytää suojaisen nurkkauksen aurinko lämmittäkin ihan mahdottomasti. Pukeutuminen on vähän vaikeaa sillä tuuli on kovinkin raakaa ja sitten kun liikkuu tulee hiki, vaan kovin paljon ei uskalla vaatetusta vähentää, sillä flunssan siementä on kyllä tarjolla.
Käsitöitä olen vähän tehnyt, palaneliö liinakin alkaa vähitellen saada muotonsa. Vielä on kuitenkin tekemistäkin jäljellä, palat eivät ole vielä läheskään kaikki kiinnitetty ja reunakin kaipaa vielä jotain lisää.

 Vaan tältä se alkaa näyttää.
Ohjeessa sanottiin sen olevan joulu liina, vaan se tuskin minun liinan käyttöäni rajoittaa. Jos laittaa alle punaista se on joululiina ja vihreää vaikkas kesällä.

Sellaista hiljais eloa on ollut tämä talvi ja hyvä niin.
Suomalaiset talvehtijat ovat tänä keväänä lähdössä Suomeen aika aikaisin, maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa lähtee jo monta porukkaa. Me lähdemme vasta toukokuun loppupuolella jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Vaan senhän sitten näemme kunhan kevät etenee. Kauniita kirkkaita kevätpäiviä kaikille toivotellen ja lämpöisiä terveisiä lähetellen. Seijamarjatta.

5 kommenttia:

  1. Näyttää kyllä aika pahalta nuo varpaat, mahtavatko olla lainkaan kiinni jalkapöydässä :) tai siinä mistä nyt sitten kiikkuvatkin tavallisesti. Murtuiko jotain? Tutkittiinko ?
    Liina kyllä on melko upea! ja kesään valmistautuva luonto myöskin.
    Leppoisia päiviä teille kumpaisellekkin !

    VastaaPoista
  2. Kyllä ne varpaat varmaan vielä jossain kiinni on, eikä sitä mitenkään tutkittu. Mutta kun sillä jotenkin pystyi kävelemään päättelimme, että ei kovin montaa luuta ole poikki. Varmaan joku jänne on irronnut ja yrittää arpeutua väärään paikkaan ja siksi aristaa, luulisin. Tällä koulutuksella en tiedä asiasta sen enempää. Kyllä se siihen varmaan paranee aikanaan. Hienoja koruja olet askaroinut.! Terveiset kaikille.

    VastaaPoista
  3. kyllä nuo jalat ois kuvattava, voi olla että vaatii vielä kunnon hoitoa. jalkapöydässä on niin montasataa pientä luuta että yks tai kaksi niistä kun on murtunut parantuminen ilman hoitoa voi olla huono. jos painelemalla sormin koskee joihinkin kohtiin pitäs ehdottomasti käydä näyttämässä.. kun tämä elämä on jalkojen päällä olemista kaiket päivät ne on syytä hoitaa hyvin.. puh puh puhallus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vähän arka on yhden varpaan nokasta, vaan luulen että kyllä se siitä paranee. Tuntui heti parmmalta noiden puhallusten jälkeen, kiitos Aikatherine.

      Poista
  4. Jos jatkuvasti edelleen tulee kipeäksi kävellessä, niin kannattaa varmaan näyttää lääkärille, ettei jää mitään pysyvää haittaa. Harmillinen vaiva jäi siitä putoamisesta, vaikka vähällä selvisitkin siitä. Itse olen viikon potenut selkääni. Niksauttajan jäljiltä ei tullut vielä ihan kuntoon. Pitänee mennä uudestaan käsittelyyn. Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista