Huhtikuussa humahtaa.

Päivät ovat jo kovasti kesäisiä, aurinko paistaa, vaikka tuuli vielä onkin vähän viileää. Pihapatiolla tuulen suojassa alkaa olla jo liiankin kuuma, varjo on tarpeen muuten haperot aivot kärähtävät. 

 Kohta on siirryttävä kadun puolen terassille, sillä se on varjossa eikä oleskelu ole yhtä pakahduttavaa kuin auringossa. Aika kuluu pitkin loikkauksin ja asioiden ja tavaroiden järjestelyä on jo aloitettu.
 Viime kesäinen postin lokerokokeilu meni ketuille, maksoimme kyllä lokerosta, mutta joku siinä ei toiminut sillä kaikki kesän aikana tulleet postit lojuivat täällä kotona osin pihalla ja sentään osa muoviloodassa jonka laitoimme varuiksi. Sinne pahuksen lokeroon postiin tuli kokonaista yksi kirje ja se maksoi melkein 30€ se kolmen kuukuden lokero. Mutta täytyy varmaan yrittää vielä uudestaan jos se tänä kesänä onnistuisi. Eihän meille tänne paljon postia edes tule, mutta vaivaa se ajatus että tuuli kuljettelee pankin maksutositteitamme pitkin pihaa.
Juu ja se on vain yksi näistä huolista, vaan tottapa tästä taas kerran selvitään asia kerrallaan.
Tuolla aiemmin lupasin laittaa kuvaa virkkaustyöstä, joka kyllä tällä hetkellä on jäissä, kun en tiedä tarkkaa mittaa paikasta jonne sen ajattelin, vaan tässä se nyt on.

Virkkaus on leveydeltään noin 12 senttiä virkkauskoukulla 1.25 ja langalla no 8, en tiedä onko tiedoista mitään hyötyä kenellekään, vaan siinä nyt ovat.

 Tässä vielä eilisen kävely lenkin tuloksia iloksenne, ilma oli mitä ihanin ja teimme kohtalaisen lenkin rauhallisesti kävellen ja nuuhkien kevään tuoksuja ja kuunnellen lintujen konserttia, niillä taitaa olla pesimispuuhia raivokkaista reviiri julistuksista päätellen.

Eilen soittelimme Skypen kautta kotosuomeen ja näin pienen lapsen lapsen lapsemmekin joka touhukkaasti yritti naputella tietokone näytön pimeäksi vikkelillä sormillaan.
Hän on jo iso jässikkä ja tutkii uteliaana maailmaa ja oppii joka päivä jotain uutta.

Elämän ihme on aina vain yhtä hämmästyttävä vaikka sitä on saanut  seurata jo kolmen sukupolven kanssa, ei siihen koskaan totu ja kyllästy. Niinkuin ei luontoon ja sen ihmeisiinkään kyllästy, aina se jaksaa yllättää ja ilmaista jotain uutta jota ei ole aiemmin tullut laittaneeksi merkille.
Aurinkoista viikkoa ystävät.