Kesän muistelua vielä.

Meillä ei ollut nyt, menneenä kesänä, siellä uusvanhassa kesäpaikassamme vielä peruna maata muokattuna, mutta pussissa oli kolme perunaa jotka kulkeutuivat etelästä mukanamme Suomeen. Niissä oli jo monen sentin idut. Kun en muuta keksinyt täytin vanhan sadevesi tynnyrin mullalla ja tökkäsin ne potut sinne ja pönttö aurinkoiseen paikkaan. Eipä aikaakaan kun tapahtui näin.

Sieltä alkoi nousta vartta niin että kohisi.
kun ne vähän kasvoivat, lisäsin vielä vähän multaa. 
Vettäkin heitin joskus, vaikka tänä kesänä sitä kyllä tuli taivaaltakin ihan tarpeeksi.
 Lannotusta välillä jotain kanan kakkaa mitä sattui olemaan, ehkä kerran.
 Kesä kului ja päivät vaihtuivat toisiin, peruna 
 lykkäsi vartta.


Odottelin että alkaisi kukkia, ennen sanottiin, että ei kannata mennä kaivelemaan uusia perunoita ennen kuin peruna kukkii, vaan kukkia ei alkanut 
 ilmestyä.

Tässä vaiheessa siinä näkyi jotain nupun alkuja, mutta sitten tuli kova tuulinen ja sateinen, viileä yö ja kun seuraavan kerran tarkastin, olivat nupun aiheet kuivaneet.





En enää kestänyt jännitystä vaan sallin isännän kaivaa, mitä sieltä nyt sitten löytyykään.

Tällaisia sieltä sitten löytyi ja että olivat hyviä !