Niin se taas alkoi...

Nimittäin uusi vuosi, naksis vain ja ajan ratas loksahti uuteen koloonsa. Olemme jo kohta kolme viikkoa opetelleet tätä uutta olemista. Hyvinhän se tuntuu sujuvan, ihan kuin vanhalta muistilta. 

Tuolla aiemmin kirjoittelin tutkimuksista joita minulle tehtiin. Niitä tehtiinkin sitten useampia ja tulokseksi saatiin että kaikki on toistaiseksi hyvin. Mitään pahan laatuista ei ole kasvamassa, niille krempoille joita jäi ei voi tehdä mitään ja niiden kanssa jaksaa elää. Niin että valoisin mielin eteenpäin.

Tatin verenpaine on reistaillut jo pidemmän aikaa tai oikeastaan lääkäri vähensi vahingossa lääkityksen ja nyt siitä valitimme. Lääkitys muuttuikin toisen laiseksi ja nyt tuntuu että se on liiankin voimakas. Verenpaineet laskevat liiankin alas. Täytyy sitä justeerata vielä, kaipa se siitä suttaantuu. 

 Eilen oli pilvinen päivä ja halusin ikuistaa meren, se kun on joka kerta niin erilainen, nyt siis tällainen.

 Nyt kun olemme päässet vuoden pimeimmästä ajan jaksosta alkaa luontokin taas heräillä. Nämä suloiset varpuorvokit ovat ensimmäisten joukossa aloittamassa kukintaa.

 

 Tomaattisatoa olemme nauttineet vähitellen. Mikä siinä onkaan kun ne tuntuvat aina maistuvan paremmilta kuin kaupasta tai torilta ostetut. Chilejäkin on kypsymässä, ne eivät kyllä vielä punerra, vaan kaikki aikanaan. En yhtään tiedä mikä lajike on kysymyksessä, kovasti se kasvaa ja tekee uusia puikuloita kovalla kiirellä. Me olemme näissä puutarha hommissa niin noviiseja että en tiedä pitääkö tuota chiliäkin vähän leikata ja rajoittaa, että se jaksaa kypsyttää palkonsa. Niitä näyttää tulevan ihan ruokotonta vauhtia. Vaan kokenut kaiken tietää, tai katsoo "kuukkelilla" netistä.

Hyvää vuoden jatkoa ystävät.