Mietteitä muutoksesta.

Taas on tullut se aika vuodesta että laitetaan kamat kasaan, lastataan ne autoon ja suunnataan auton nokka kohti pohjoista. Vielä muutama päivä jäljellä asioiden järjestelyyn ja sitten on lähtöpäivä edessä. Nyt meitä onkin matkalla kolme ihmistä kahden sijaan. Lapsen lapsi on seuranamme. Hän haluaa kokea minkälaista on matkata viikon verran läpi Euroopan. Keväinen Eurooppa on kaunis. Täällä kotikonnuillamme on tuhottoman kuivaa, vaan varmasti kunhan pääsemme vähän ylöspäin rannikkoa on paljon vehreämpää. Paljon kaikenmoista valmistelua tämä tietysti vaatii, auton huoltoa, lauttojen tilailua hotellien katselua ja varasinkin jo yhden. Kesän postit täytyy hoitaa jotenkin, netti laittaa lepäämään,,, yms yms. Kukkien kanssa on joka kevät murhetta kun ei niitä haluaisi heittää roskikseen, mutta ei oikein tahtoisi vaivata ketään niiden hoidollakaan. Kisuliinin hoito on pakko jättää jonkin vastuulle ja aika hyvin se on onnistunut tähän mennessä. Vaikka joka kevät mielessäni hyvästelenkin kisuliinin. Täällä on niin paljon ihmisiä jotka inhoavat eläimiä, eivätkä tahtoisi nähdä niitä silmissään. Kisuliini on kuitenkin selvinnyt jo kahdeksana vuonna hengissä, niin että ehkäpä se onnistuu tälläkin kertaa.
Saanpa välillä nukkua yöni rauhassa. Kisuliini nimittäin vaatii minut aina viereensä kun menee yöllä syömään alakertaan, meuhkaa aina niin kauan sängyn vieressä että herään, alkaa tiputella tavaroita yöpöydältä jos ei muuten saa hereille. Sitten mussuttaa hyrräten napsujaan kun menemme yhdessä alas. Olen laittanut kulkusia nyöriin roikkumaan oven viereen niin että kisu hyvin ylttää niihin. Niitä hän sitten kilisyttää jos haluaa öisin ulos. Helposti oppi,kerran näytin, että katsos näin ja niin meni tieto perille. Ei nyt on mentävä välillä peiton mutkaan koisimaan, että jaksaa taas huomenna.Kaunista kevään jatkoa ystävät.