Talvisateita.

Niin sitä on kulunut kohta kuukausi tätä uutukaista vuotta. Nopeasti aika livahtaa, ihan liian nopeasti. Mitä vanhemmaksi tulen sitä kiireisempi on ajan juoksu. 
Olen tässä mietiskellyt asumis järjestelyjä. Ihanne olisi sellainen iso maalaistalo kun on Reppuun kasattua blogin bannerikuvassa, tai rivitalo kokonaisuudessaan. Siinä asuisimme siskot miehineen, äiti ja ehkä olisi vielä huoneisto vuokralle, tai vierashuoneeksi.  Meille se sopisi erinomaisesti, olisi aina joku paikalla pitämässä taloa silmällä, kun olisimme täällä lämpimässä talvisäilytyksessä. Kuitenkin saisimme tavaramme omiin huoneisiimme. Nyt ne rasittavat tyttärien nurkkia kun emme omista Suomessa lainkaan asuntoa. Kerrostalo asunto olisi muuten hyvä ratkaisu, vaan harmittaa maksaa yhtiövastikkeita koko vuodelta kun olemme paikalla vain korkeintaan kolme kuukautta. Vähän sama juttu rivitalon kanssa, ja yksinäinen omakotitalo 9 kuukautta tyhjillään, siitähän varkaat tykkäisivät.Olisi siinä talossa myös yhteisiä tiloja ja jonkunlainen studio tai työhuone niille jotka maalaavat ja väsäävät muita käsitöitä ja koruja. Ajatelkaa miten kivaa se voisi olla. Jokainen olisi vapaa olemaan omissa oloissaan jos tahtoisi ja tulisi yhteisiin tiloihin silloin kun seurustelu huvittaisi. Ruuan valmistelunkin kanssa saattaisi vuorotella ja äitiliinille siivottaisiin vuoroviikoin tai hankittaisiin siivousapua niinkuin nytkin teemme. Se olisi äidin kannalta turvallinen asumismuoto, kun aina olisi joku kotosalla.

 Esimerkiksi tällainen koko talo olisi hieno, ei vainkaan . tämä on tuossa lähellä, ollut jo monta vuotta ja on edelleen tyhjillään. Taustalla näkyy miten tuonne merelle katsottaessa vasemmallekin on tullut monta kerrostaloa lisää.

Kyllähän sitä saa unelmoida kaikenlaista, eriasia miten sen toteuttaisi ja säilyisikö sopu. Ja se tärkein, mistä ne rahat otettaisiin. 

Tällaisia kisuja on ruokinta paikalla muutama kappale.

Sitten ihan muuta asiaa. Kun tuossa naapurissa on rakennettu niitä kolmansia kerroksia niin kuuluu mahdoton kolina ja naputtelu kaiken päivää. No ei se mitään, mutta kun tässä oli sateinen päivä alkoi vettä norua makuuhuoneen katosta. Oli remontti miehiltä jäänyt jokunen rakonen kattotiilien väliin ja sieltä vesi tuli meille. Lupasivat korjata, vaan sen jälkeen ei ole vielä satanut. Saapa nähdä.

Tässä vielä kukkanen sinne teille, kasvaa tuossa kadun puolen kukkalaatikossa. Näimme sen pari vuotta sitten kukassa tuolla joutomaalla ja kaivoimme mukulat maasta ja laitoimme tuohon ruukkuun. Olin jo unohtanut koko kukan, sillä se ei ole kukkinut aiemmin. Nyt siinä on kolme kukkavanaa ja jokaisen päässä 3-4 kukkaa.
Jonkun sortin narsissi se varmaan on, miten oli joutunut tuonne joutomaalle en tiedä, ei kai niitä sentään villinä täällä kasva, ??  Hyvää loppuviikkoa ja vielä parempaa alkavaa viikkoa kaikille.

Kuuhulluutta.

Tässä yksi kuukuva, otettu kyllä automaatti asetuksella, niin etten osaa sanoa kuinka kuutamokuvat noin yleensä pitäisi ottaa. 

Tässä ei ole kuu palanut puhki, vaan muuta ei sitten erotakaan. Sekä aurinko että kuutamokuvat ovat tosi kinkkisiä, sillä taivaan kappaleiden kirkkaus on niin suuri, että sellaista kontrastia ei olekaan että se sen pystyisi toistamaan sekä maiseman että taivaan kappaleet oikein. Se on aina tietynlainen kompromissi.
Kisuliini taas osallistuu ja kun en päästä sitä tähän näppikselle se yrittää tiputtaa lampun. Se on hassu katti, kun ei yleensä välitä olla esimerkiksi sylissä, mutta kuitenkin pitää silittää ja leikittää aina välillä.

Ilmoista puheenollen nyt sataa ja tuulee vieläkin ankarasti. Eilen oli tämän talven kylmin päivä. Meillä oli tuli takassa melkein koko päivän.
Valoisampaa viikkoa ystävät.

Liikuntaa.

Tänään paistoi vaihteeksi aurinko ja niinpä lähdimme kävelylle. Tuuli on tällä viikolla kääntynyt mereltä mantereelle päin. Kissoja ruokkiessa edellis iltana kuuntelin, että meri piti aika kovan murinan. Jostain se nyt on hermostunut. Nyt kävelylle lähtiessä halusimme nähdä kuinka kiukkuinen meri oikein on. Kyllä aallot pitivät aika myllerryksen ja tavallisesti niin kauniin turkoosi vesi oli sameaa pitkälle.

Huvittelin mielessäni kuvittelemalla miksi meri on raivoissaan ja löysin montakin syytä. Esimerkiksi se että ihmiset heittävät mereen vaikka mitä roskaa joka ei sinne kuulu, vaan saastuttaa puhtaan veden. Ja siksi että ihmiset heittävät joenuomiin kaikkea roskaa ja sitten kun tulee sade, eivät joet pystykään viemään sadevesiä esteettömästi mereen, vaan vesi leviää pelloille ja kyliin ja kaupunkeihin ja ottaa siellä kulkiessaan mukaansa vaikka mitä roskaa aina autoja myöten. Jos joenuomat pidettäisiin puhtaina niin vesi pääsisi esteettä kulkemaan mereen ja tulvat olisivat ainakin vähäisemmät kuin nyt. 

No jatkoimme kävelyämme ja vastaan tuli vähän korkeaa ruohoa.

On mittaa aikalailla, kuva meni vähän vaaleaksi, kun on niin korkealla nuo latvat ja taivasta vasten. Rosmariini kukkii ja nuokkukäen kaali myös aurinkoisissa paikoissa. Muutama kani peloiteltiin karkuun päivä levoltaan ja riekko kuului veukuttavan mäkirinteessä. Lintuja kuului ääntelevän oksistossa ja välillä mustarastas varoitteli kiukkuisesti. Sitten tulimme tuohon lähistölle ja sieltä näkyi nuo uudet rakanteella olevat kerrostalot.

 Saa nähdä kun ne valmistuvat, vilkastuuko yhtään tämä kylä. Nyt on ollut tosi rauhallinen talvi ja väki on koko ajan vähentynyt. Menee viikoja että emme juttele muille kuin toisillemme.
 

Lisäyksenä edelliseen.

Kuvailin eilen tuossa omassa pihassa ja rustailin pihan näkymistä kollaasin. Ihan vain vastapainoksi Valokin iltakuville.

On tämä jotenkin erinäköistä tähänkin aikaan vuodesta. Nämä kaikki todella löytyy tästä omalta sisäpihalta ja osa omalta terassilta ja paljon jäi vielä kukkasia ylikin. 

Täysikuu ja muutakin mukavaa.

Olen viimeajat kutonut sukkia. Sormet ovat vähän kipeät, mutta osaksi juuri siksi pitää virkata tai kutoa. Pelottaa että muuten käyvät vallan jäykiksi.

 

Tällaisia niistä sitten tuli. Edelliset parit menivät kaupaksi pikkujoulun kirpputorilla. Nyt alkaa olla langat lopussa, täytyy varmaan siirtyä virkkaus hommiin.

 Ikkunassa yhdet virkatut verhot, puuvillalankaa. Tällaiset ovat näkymät alakerran ikkunasta sisäpihalle. Hyvää viikonloppua ystävät.

Talven selkä taittuu, vai taittuuko...

No nyt on jo äitiliinikin pääsyt sairaalasta kotiin, vaikka vielä saakin pistoksia. Kotisairaanhoito varmaan huolehtii niistä. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 
Olemme yrittäneet ulkoilla joulukiloja vähemmäksi, niin kyllä niitä vain muutama kertyi vaikka emme mitenkään erikoisesti syödä mässänneetkään. Jostain syystä ne kilot kertyvät kyllä kerkeästi, vaan niistä eroon pääseminen onkin sitten paljon vaivalloisempaa. Ei ulkoilu kyllä mitenkään vaikeaa ole, ilmat on mitä ihanimmat, tänäänkin aurinko paistoi koko naamallaan ja lämpöä oli 20 astetta. Kävelimme tuossa meren rannassa, hiekkakin oli tasoitettu somaksi. Meri lainehti kovin kesysti, vain pienin aalloin kauniin turkoosin värisenä, kauempana syvän sinisenä ja horisontti erottui terävänä. Kävimme katselemassa tuota uutta puisto aluetta joka valmistuu niiden pois purettujen kerrostalojen runkojen tilalle. Uudet kerrostalot rakentuvat toiselle puolen katua, kaksi on jo lakikorkeudessaan, sisähommia tehdään nyt.

Nämä rantakuvat on kuvattu jollain aiemmalla kävelylenkillä, vaan näkymät olivat aika samanlaisia tänäänkin, aallot vain olivat pienempiä.
Huomenna pääsemme saunaan pitkästä aikaa. Meillä ei ole omaa saunaa ja käymme joidenkin tuttaviamme vaivoina aina joskus.
Hyvää viikon jatkoa kaikille.

Loppiais aatto.

Niin sitä on sitten selvitty joulusta ja uudesta vuodesta. Ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Tänään Itämaan tietäjät eli Los Reyes Magos, tuovat lahjoja Espanjalaislapsille. Näin kyllä kaupassa sellaisia hiilipussin näköisiäkin paketteja. Näet jos lapset eivät ole olleet kilttejä he saavatkin pussin hiiliä eli carbon, Suomessahan he saisivat kimpun vitsoja. Nämä hiilipussit taisivat kyllä olla paremminkin karkkeja, mutta saattaa siinä pilttien sydän vähän läpättää jos ensimmäiseksi saa käteensä pussin hiiliä. Los Reyes Magos saapuvat kyliin ja kaupunkeihin loisteliaasti ratsastaen kameleilla tai elefanteilla, nykyisin taitaa moottorivoima olla useimmiten asialla. Heittelevät tolkuttoman määrän karkkeja odotteleville lapsille vanhempineen. Muksut ovat tietty keksineet monenlaista konstia saadakseen mahdollisimman suuren karkkisaaliin, viime vuonna katselin, että nurinpäin olevat avatut sateenvarjot olivat suosittuja, niihin osui aikamoisia määriä karkkeja kerralla, eikä tarvinnut koluta niitä maasta.
Alennusmyynnit ovat myöskin jo alkaneet, vaan enpä ole vielä päässyt yhteenkään kauppaan. Vaatevarastoa pitäisi kyllä vähitellen uusia. Mikä lienee noissa nykyisissä vaatteissa kun tuntuvat niin kitkeneen.

 Tässä eteis aulamme nyt jo kalustettuna, tulee istuskeltua siinä aika paljon takan lämmössä.

Tässä kuva 4s päivä tätä kuuta, kun oli niin ihana auringonpaiste, että joimme päiväkahvia pihaterassilla. Tomaatti muuten meinaa alkaa kukkimaan ja kehäkukka on jo kukassa. Niistä salaateista ei kyllä tullut mitään joista kerroin tuolla jolloinkin aiemmin.
Hyvää loppiaista ihmiset.
Terveiset äitiliinille sinne sairaalaan Vaasaan parane pian.