Maaliskuun alkua.

Niin se alkoi maaliskuu ja päivät lipesivät jo neljänteen. On siis aika onnittelujen taas. Pikkusiskoni täyttää vuosia. Lämpöiset virtuaali halaukset lähetämme täältä.

 Tässä ruusunkukkaset onnittelukukkasina. !
Tänään olimme saunassa ystävien luona, vaikka päivä olikin sateinen. Löylyissä olikin oikein mukavaa lämmitellä kun ulkosalla jysähteli ukkonen ja vettä tuli niin että rämisi. Vesi on kyllä todella tarpeeseen sekä luonnolle että ihmisille. Juttuakin riitti monta tuntia ystävien kesken. Nyt viettelemme rauhallista koti-iltaa. Hyvää viikon loppua kaikille. 

Viiniostoksilla Bullasissa.

Eilen lähdimme ystäväpariskunnan kanssa ajelemaan tuonne sisämaan suuntaan tarkoituksena tutustua vähän ympäristöön ja täydentää viinivarastoamme.  Ensin San Javierin suuntaan ja sieltä Murciaan. Vähän ennen Murciaa Caravacan suuntaan. Maisemat olivat tosi kuivia ja kulottuneita. Tämä talvi on tainnut olla näillä paikoin paljon tavallista kuivempi, vaikka toisaalla on ollut toistuviakin tulvia, kun vettä on tullut niin ruokottomasti.

 Hedelmäpuut näyttivät silti kukkivan täydessä loistossaan, mitä puita ovat, enpä tiedä, mutta paljon oli erivärisin kukin, muuten kuivahkossa maisemassa.

Komeita vuoren ja kallion kumpareita ja välillä laaksoja suojassa kukkivine puineen. Navigaattori ohjasi meidät perille Bullasiin. Siitä eteenpäin piti mennä käsiohjauksella ja löytyihän se viinimyymälä ja viiniä tuli mukaan aika lasti.  Tulomatka piti tulla näköalareittiä, vaan jokin pukki taisi tulla ohjeistuksessa kun palasimme samaa reittiä kuin menimmekin. Poikkesimme sentään pieneen kuppilaan jossa ulkopuolella mainos Venta Magdalenas. Ajattelimme että saamme siellä kupposen kahvia ja ehkä jotain purtavaakin. Oikeassa olimme ja kahvi oli hyvää ja niin oli ne bocadillotkin jotka paikallinen Pepe meille valmisti.

 Matkan varrella oli aurinko kenno puistokin, tiedän niitä olevan suurempiakin, kennoja melkein kilometreittäin, eli ei kaikkea sähköä tuoteta atomivoimalla, vaikka voimaloitakin täällä on jokunen enemmän kuin Suomessa.

Hyvissä ajoin olimme taas kotona ja ehdin vielä virkata lisää tilkkuja palaliinaani. Saa nähdä mikä siitä tulee, ohjeessa sanottiin että paloja tulee yhteensä 162 vaan saapa nähdä.

Näistä sitä liinaa pitäisi jolloinkin syntyä. Hyvää viikonloppua ihmiset.

Mantelin kukkiessa.

Olen jo jonkin aikaa halunnut kuvaamaan kukkivia mantelipuita. Tänään Martti viimein halusi lähteä. Ajelimme tuonne sisämaahan päin, San Miguel de Salinasissa ei ollut enää yhtään puuta kukassa, vaan niissä oli jo pieni vihreä lehti. Ajattelinkin, että myöhässä olemme, vaan onhan se pieni ajelulenkki silti mukava. Rebaten tie on jo sinänsä seikkailu, se kun on niin mutkainen, että väliin ei meinaa tiellä pysyä. Matkan varrella on komeita maalaiskartanoita ja valtavia appelsiini tarhoja. Riekot ja jänikset juoksevat karkuun auton edestä. Tällä kertaa emme nähneet riekkoja emmekä pupuja, olisko syynä ollut se meluisa pyöräilijä joukko jotka olivat harjoittelemassa kyseisellä tieosuudella.  Kun käännyimme Rebatesta Pilarin suuntaan olin jo luopunut toivosta, näytti että kukinta on jo ohi. Vaan sitten pääsimme mantelipuu viljelmälle ja sielläkin olivat alempana olevat puut jo kukkineet, vaan ylemmät pellot olivat parhaassa kukoistuksessaan. Tässä siis mantelinkukkaterveiset teillekin ihan uunituoreina.

 Kyllä ne ovat vain kauniita, joka vuosi sitä ällistyy vaikka pitäisi jo tietää.Lämpötilat ovat olleet jo muutaman päivän oikein mukavia, tänäänkin on 24 astetta varjossa, yölläkin 14 astetta. Kaskaat sirittävät siis jo iltaisin. Eilen illallakin kun veimme ulko kisuille ruokaa, oli niin mukava ilma että ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan.

Haikaran tuomisia.

Tänään saimme viimein kuulla että tyttärenpojan perheeseen syntyi uusi pieni poikavauva, tai ei nyt niin pieni 3700gr ja 51 cm olivat strategiset mitat.

Kuvassa tämä uusi isä muutama vuosi sitten, nopsaan ovat vuodet kuluneet ja nyt olemme siis mieheni kanssa iso iso vanhemmat. Siinä ei nyt niin paljon ole ihmettelemistä, mutta meitä on vielä viideskin polvi elossa. Äitini on kohta 91 vuotias ja odotteli jo hartaasti tätä viidettä sukupolvea. Olisipa mukava jos hän pääsisi näkemään pikapuoliin suvun uuden jäsenen.

Kuten kuvan päiväyksestä näkyy se on otettu jo joitain vuosia sitten, vaan nyt alkaa taas olla juuri tämä aika. Täytyykin tässä joku päivä ajella katsomaan miltä nuo mantelipuut tänä vuonna näyttävät. Rattoisaa viikon jatkoa kaikille ja onnittelut uunituoreille vanhemmille ja isovanhemmille.

Ystävänpäivää ystävät.

Yrittelin tuossa vaihtaa tuota päälikuvaa, vaan siitä jäi pois tuo nimi teksti vaikka olin sen siihen huolella kirjoittanut. Saapa nähdä korjautuuko jossain vaiheessa.
Helmikuinen ilta on jo tummentunut ja reilu puolikuu möllöttää taivaalla näin illasta melkein yläpuolella, niin että meinaa niska niksahtaa kun sitä töllöttelee. Viimepäivät ovat olleet aurinkoisia, mutta maisemassa leijailee kuitenkin sellainen utu. Huoneissa olisi kovin koleaa jos tuota takkaa ei olisi. Yksi tuttavamme kävi tässä joku päivä sitten ja suunnittelee nyt kovasti mihin nurkkaan hän saisi takan mahtumaan omaan kotiinsa ja onko täällä tuollaista joka lämmittää niin hyvin sisäilmaa. Luulenpa, että täällä myytävät takat ovat vähän erilaisia, me toimme tuon takkasydämen Suomesta. Se on Harvian takkasydän ja on hyvä.

Olemme tällä viikolla hoidelleet oleskelu lupa asioita, onneksi se on nyt sitten jatkuvasti voimassa kun se nyt saadaan kuntoon, edelliset piti uusia viiden vuoden välein. Uskomattoman nopsaan ne viidet vuodet kuluivat, uusimme sitä jo useamman kerran.

Näin kauniisti kukki vuosi sitten 
freesia yhdellä ystävällä, nytkin 
on nuppuja jo vaan ei ehkä ihan näin kovasti kuki tällä
kertaa. 
Odottelemme tietoa suvun uudesta jäsenestä jonka pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Kovasti toivomme, että kaikki menisi hyvin. Näitä ajatellen, hyvää ystävänpäivää rakkaat sukulaiset ja ystävät.

Talvisateita.

Niin sitä on kulunut kohta kuukausi tätä uutukaista vuotta. Nopeasti aika livahtaa, ihan liian nopeasti. Mitä vanhemmaksi tulen sitä kiireisempi on ajan juoksu. 
Olen tässä mietiskellyt asumis järjestelyjä. Ihanne olisi sellainen iso maalaistalo kun on Reppuun kasattua blogin bannerikuvassa, tai rivitalo kokonaisuudessaan. Siinä asuisimme siskot miehineen, äiti ja ehkä olisi vielä huoneisto vuokralle, tai vierashuoneeksi.  Meille se sopisi erinomaisesti, olisi aina joku paikalla pitämässä taloa silmällä, kun olisimme täällä lämpimässä talvisäilytyksessä. Kuitenkin saisimme tavaramme omiin huoneisiimme. Nyt ne rasittavat tyttärien nurkkia kun emme omista Suomessa lainkaan asuntoa. Kerrostalo asunto olisi muuten hyvä ratkaisu, vaan harmittaa maksaa yhtiövastikkeita koko vuodelta kun olemme paikalla vain korkeintaan kolme kuukautta. Vähän sama juttu rivitalon kanssa, ja yksinäinen omakotitalo 9 kuukautta tyhjillään, siitähän varkaat tykkäisivät.Olisi siinä talossa myös yhteisiä tiloja ja jonkunlainen studio tai työhuone niille jotka maalaavat ja väsäävät muita käsitöitä ja koruja. Ajatelkaa miten kivaa se voisi olla. Jokainen olisi vapaa olemaan omissa oloissaan jos tahtoisi ja tulisi yhteisiin tiloihin silloin kun seurustelu huvittaisi. Ruuan valmistelunkin kanssa saattaisi vuorotella ja äitiliinille siivottaisiin vuoroviikoin tai hankittaisiin siivousapua niinkuin nytkin teemme. Se olisi äidin kannalta turvallinen asumismuoto, kun aina olisi joku kotosalla.

 Esimerkiksi tällainen koko talo olisi hieno, ei vainkaan . tämä on tuossa lähellä, ollut jo monta vuotta ja on edelleen tyhjillään. Taustalla näkyy miten tuonne merelle katsottaessa vasemmallekin on tullut monta kerrostaloa lisää.

Kyllähän sitä saa unelmoida kaikenlaista, eriasia miten sen toteuttaisi ja säilyisikö sopu. Ja se tärkein, mistä ne rahat otettaisiin. 

Tällaisia kisuja on ruokinta paikalla muutama kappale.

Sitten ihan muuta asiaa. Kun tuossa naapurissa on rakennettu niitä kolmansia kerroksia niin kuuluu mahdoton kolina ja naputtelu kaiken päivää. No ei se mitään, mutta kun tässä oli sateinen päivä alkoi vettä norua makuuhuoneen katosta. Oli remontti miehiltä jäänyt jokunen rakonen kattotiilien väliin ja sieltä vesi tuli meille. Lupasivat korjata, vaan sen jälkeen ei ole vielä satanut. Saapa nähdä.

Tässä vielä kukkanen sinne teille, kasvaa tuossa kadun puolen kukkalaatikossa. Näimme sen pari vuotta sitten kukassa tuolla joutomaalla ja kaivoimme mukulat maasta ja laitoimme tuohon ruukkuun. Olin jo unohtanut koko kukan, sillä se ei ole kukkinut aiemmin. Nyt siinä on kolme kukkavanaa ja jokaisen päässä 3-4 kukkaa.
Jonkun sortin narsissi se varmaan on, miten oli joutunut tuonne joutomaalle en tiedä, ei kai niitä sentään villinä täällä kasva, ??  Hyvää loppuviikkoa ja vielä parempaa alkavaa viikkoa kaikille.

Kuuhulluutta.

Tässä yksi kuukuva, otettu kyllä automaatti asetuksella, niin etten osaa sanoa kuinka kuutamokuvat noin yleensä pitäisi ottaa. 

Tässä ei ole kuu palanut puhki, vaan muuta ei sitten erotakaan. Sekä aurinko että kuutamokuvat ovat tosi kinkkisiä, sillä taivaan kappaleiden kirkkaus on niin suuri, että sellaista kontrastia ei olekaan että se sen pystyisi toistamaan sekä maiseman että taivaan kappaleet oikein. Se on aina tietynlainen kompromissi.
Kisuliini taas osallistuu ja kun en päästä sitä tähän näppikselle se yrittää tiputtaa lampun. Se on hassu katti, kun ei yleensä välitä olla esimerkiksi sylissä, mutta kuitenkin pitää silittää ja leikittää aina välillä.

Ilmoista puheenollen nyt sataa ja tuulee vieläkin ankarasti. Eilen oli tämän talven kylmin päivä. Meillä oli tuli takassa melkein koko päivän.
Valoisampaa viikkoa ystävät.