Nautiskellen joulusta.

Ja niin se vain on joulu tullut meillekin ihan huomaamatta. Mahtoiko olla takertuneena tuon Apilan liepeisiin ja puikahti sillai salaa huoneisiin hänen mukanaan.  Laittelimme kynttilöitä ja jouluvaloja ja istuimme aterialle  kaikessa rauhassa. Nautiskelimme ruuasta ja rakkaasta seurasta. Olo raukea ja rauhaisa niinkuin jouluun kai kuuluukin. Takassa räiskyy lämmin tuli, vaikka ulkonakaan ei kovin kylmä ole, 14 astetta kun kello on kymmenen paikkeilla illalla.

Vaikka maailma onkin kaoottinen paikka ja joskus tuntuu että ihmis suku kulkee vääjäämättä kohti tuhoaan on kuitenkin sellaisia pieniä rauhan ja onnen saarekkeita ja suvantoja joissa voi levähtää ja kerätä voimia. Ne suvannot luodaan rakkaiden ihmisten työllä ja tahdolla. 
Tavaraa ja materiaa tulee ja menee ja se on monin tavoin korvattavissa ja ilmankin on mahdollista elää. Vain ihminen, yksilö on korvaamaton, toista samanlaista ei ole. Elämä sinällään on arvokas, rämmimmepä sitä eteenpäin tuntien onnistunemme tai epäonnistuneemme. Pohjaltakin on mahdollista nousta, katsoa vähän eri kantilta elämää, järjestellä arvomaailma uusiksi yms..   Rohkeutta rakkaat ystävät. Huomenna voi olla jo paremmin. XXXXLLL kokoiset halaukset kaikille rakkaille.

Joulu tulla jolkottaa...

Ilmat ovat viilenneet oikein huomattavasti, aamusella joku 8-9 astetta ja kosteutta niin että vesi tippuu autonkin pinnasta. Tänään päivällä kun aurinkokin vähän pilkahteli oli sentään 15 astetta. Toissa iltana vielä kuulin kaskaan siritystä, vaan nyt taitaa olla jo vaiennut.

Tatilta sitten poistettiin loputkin tikit massu nahasta. Oikeastaan olisi ollut vasta huomenna poistopäivä, vaan tuskin on ketään terveyskeskuksessa hommissa, siksi menimme tänään. Antibiootit jo melkein syöty, mutta haavanestettä vielä tulee sitä varten jätetystä aukosta.

Näin kauniita minitomaatteja on kypsymässä ja niitä on vielä paljon lisää. Olen vain miettinyt kun nyt on niin viileää, pitääkö nostaa yöksi sisälle, ettei vain saa kylmää.

Joulukoristeiden levittelyä kotiin pitäisi häärätä seuraavaksi. Tähän mennessä ei ole ollut yhtään voimia edes harkita mitään koristeita.
Mukavaa viikon loppua ja hyvää alkavaa viikkoa ystävät.

Leikkauksen jälkeen.

Aurinko paistaa mutta käy navakka tuuli. Olemme lämmitelleet jo takkaa kun huoneet tuntuivat niin viileiltä kuuden päivän poissaolon jälkeen. Sähköpatteri  oli kyllä pitämässä peruslämpöä, mutta eihän se riittänyt molempiin kerroksiin. Tatilta on nyt sitten leikattu umpisuoli, oli jo kuoliossa ja tulehduttanut vatsakalvoa siitä ympäriltä. Taisi olla aika täpärällä. Nyt on vatsassa monta reikää hakasilla niitattuna ja mahdottomasti erimerkkisiä myrkkyjä joiden käytöstä emme saaneet minkäänlaista opastusta. Ehkä henkilökunta pelkäsi kielimuuria vai mikä lienee syynä. Meidät suunnilleen nakattiin ulos sieltä ja tuos on paperinne. Menette sitten omalääkärille ja pyhiä monta jonossa. Ei mitään lääkäriä tiedossa ennenkuin neljän päivän kuluttua. No yritämme selvitä, sairaanhoitaja sentään katsoo nuo leikkaushaavat huomenna. Vähän on sellainen olo että sama vaikka kuolisitte, molemmat. No tottapa se siitä menee kunhan tasaantuu tämä järkytys.
Mikään mitä maailmalla tapahtuu ei tunnu tärkeältä, kunhan nyt jotenkin saranoillaan pysyy, Lähetelkää meille nyt pieniä voima latauksia sieltä jos suinkin liikenee. Kiitos jo etukäteen.

 Tässä Apila vierailulla luonamme edellis keväänä. Nyt odottelemme häntä tänne jouluksi ystävineen.

Ja Espanjassa kun olemme jokunen palmu, kasvavat Murcian asemapuistossa.
Parempaa viikkoa teille ystävät ja rakkaita terveisiä sylikaupalla.

Vielä isompia harmeja.

Tati joutui menemään sairaalaan illalla. Toden näköisesti umpisuoli. Joudutaan leikkaamaan, varmaan jo tänään. Menen illalla sairaalaan ja jään sinne varmaan yöksikin. Huomenna tai seuraavana päivänä lisää tietoa. Nukuin viime yönä vain muutaman tunnin ja pää on ihan sekaisin. Mutta siihen auttaa uni, iskällä oli tosi kovia kipuja, nyt sentään lääkitty. Kovin oli mies valkoisena kun kävin katsomassa. Toivotaan että on parempia uutisia ensi kerralla.

Pientä harmia ja vähän isompaakin.

Marraskuu vetelee viimeisiään ja ihan tuossa tuokiossa alkaa joulukuu. Marraskuu ei ole oikein mennyt odotusten mukaan. Meitä on kiusannut inha vatsa sairaus. Ensin sairastuin itse ja ainakin viikko meni kumarassa kävellen ja jalat tutisten kun vatsaan otti niin kipeää. Olen kuitenkin aika usein sairastanut vatsaani, niin että se meni vähän kuin rutiinilla. Sitten oli parin viikon taukoja sitten alkoi Tati valitella vatsaansa. Hirveä polte ensin ylävatsassa ylenannatusta ja kolmen päivän aikana kipu valui vatsaa alaspäin. Lopulta hirvee ripuli ja luulimme jo pahimman olevan ohi, vaan ei, oikealle alavatsaan jäi niin kipeä kohta että ei pystynyt suorassa seisomaan. Olimme jo ihan varmoja että puukkohommiksi menee, vaan tänään on alkanut vähitellen helpottaa. En tiedä mikä oli mutta olihan kamalaa, itsekin myötätunnosta kipeänä. Toivottavasti se nyt on ohi.

Mukavampaa joulukuuta toivotellen ja odotellen, terveisiä ystävät. Kuvissa portinpielen köynnös, Kisuliini ja kuva tuosta lähirannasta.

Minitomaattien ihmeellinen elämä.

Kun ostimme minitomaatin siinä oli kourallinen punaisia tomaatteja. Syötyämme ne halusimme lisää samanlaisia. Siirsimme tomskun suurempaan astiaan tuoreeseen multaan. Tomaattimme kaipasi myös lannoitusta. Edelliset kanankakka jutut olivat loppu, siis kauppaan. Kaikenlaista kukittajaa ja vihreitä lehtiä varten kyllä löytyi, vaan ei mitään vihannesten sato toiveille. Viimein jostain hyllyn perältä osui käteeni paketti jossa oli juuresten kuvia, siis sitä. Tuote oli jauhomaista ja sillä lannoitettiin tomaattia ja muutakin kasvavaa. Tomaatti tykkäsi ja alkoi kasvattaa uutta versoa ja kukkaa niin että ei mitään määrää. Jännittyneinä seurasimme tuleeko niihin myös tomaatin alkuja ja tulihan niihin.

Myöhemmin aloin tutkia tarkemmin lannoite pakkausta, enkä ollut uskoa silmiäni. Se on pingviinin kakkaa!

Ajatelkaa täällä Espanjan lämmössä kasvatamme mini tomaattejamme pingviinin kakkalla. En silti hetkeäkään epäile etteikö se toimisi. Sehän syö kalaa ja meren eläviä ja niissä on paljon hyviä aineita, vaikka pingviini itse jo onkin osan käyttänyt. On vain vähän pitkältä nää lannoitteet, eikö pingviinit sentään asusta " vähän" pohjoisemmassa.

Pientä tomaatin alkua on pilvin pimein, eri juttu sitten kypsyvätkö kaikki. Näin syksyisin on vielä kovia myrskyjä, täytyy varmaan laahata tomsku niiltä suojaan sisälle. Pihallamme asustaa iso hepokatti, sillä on mittaa joku 8 - 9 senttiä ja se syödä mutustaa melkein kaikkea mitä pihalla kasvaa, hibiscusta, murattia, margariittoja ym;ta, vaan tomaatin se on toistaiseksi jättänyt rauhaan. Toivottavasti se pysyy entisissä ateria tottumuksissaan, sillä meille tulee pahat välit jos se alkaa natustella meidän tomaattiamme.

Jo yli vuosi blogimaailmassa.

Huomasin tuossa juuri että on jo kulunut yli vuosi siitä kun aloittelin tätä bloggailua. Vähän kankeastihan tämä minulta käy, vaan haitanneeko tuo mitään. Emme kaikki voi olla toimittajien ammattitasoa kirjoitetun tekstin tuottamisessa.

Tässä kesän Satakunnan kierroksen matkalta yksi viehko järvenranta jostain Eurajoen suunnalta. Kyllä Suomen kesä on kaunis, tietysti muutkin vuoden ajat. Mutta kesän ylen palttinen vihreys on aina jonkunlainen yllätys, vaikka sen tietääkin. Ja kasvukausi on todella lyhyt, silti viljelymailta saadaan joka vuosi satoa. 
 Ihan toiseen asiaan ja kerron että minitomaatissa on ainakin kolmekymmentä vihreätä pallukkaa, saamme siis toden näköisesti lisää minitomaatteja omalta "viljelykseltä" 
Nyt pitää mennä iltateelle ja kohta nukkumaan. Hyvää viikon loppua ystävät..