Aika kulkee järkähtämättä eteenpäin, välittämättä meidän ihmisten toimista. Olen voimakkaasti tietoinen ajan kulumisesta. Pyytelen nöyrästi että saisin katsella tätä elon taivalta vielä 10 tai jopa 20 vuotta. Onneksi emme kukaan voi olla varmoja päiviemme määrästä. Olen vähän sairastellut ja joudun muutaman kuukauden kuluttua tutkimuksiin, siksi tämä epävarmuus ja ahneus jatkaa vielä tätä elontaivalta.
Olimme jokin aika sitten ajelulla tutkimassa kevään ensimerkkejä ja löytyihän niitä. Mantelipuut olivat niin kauniisti kukassa kuin vain voi toivoa. Mehiläiset tekivät ahkerasti töitään, pitäen tasaista surinaa kukkivien puiden ympärillä. Kulkiessani puiden väleissä ja hakiessani parhaita kuvauspaikkoja tuli samalla käveltyä päivän liikunta annos.
Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi, hieno päivä kaikkiaan. Muitakin kukkivia kasveja näkyi kuten rohtosini pallo, rosmariini ja varpu keltaisin hernemäisin kukkasin, en ole tullut katsoneeksi mikä se on.
Tämän retken jälkeen tulikin kovin tuulisia päiviä, kunhan eivät kukat menneet sen tien. Vuosi sitten olivat talven kylmimmät päivät juuri helmikuussa. Saapa nähdä miten on tänä vuonna. Kuivaa on ollut, eipä sadetta ole tullut kuin muutamana harvana päivänä joskus toista kuukautta sitten. Luonto oikeastaan olisi sateen tarpeessa ja kasvukin pääsisi sitten kunnolla vauhtiin.
Valoisia päiviä kevät talveenne hyvät ihmiset.
Oi, jospa voisin olla siellä mukana..Täällä lunta tupruttelee melkein joka päivä. Aurinko saisi käydä vierailemassa vähän useammin.
VastaaPoistaHyviä vointeja ja toivottavasti tutkimuksista on hyöytyä ja vatsa saadaan kuntoon. Kevättä odotellessa..
Tutkimus on vasta toukokuussa, yli kolmen kuukauden päässä. Mutta hyvä kun edes silloin. Aurinko tekisi varmaan hyvää sielläkin. Täällä on kyllä aurinkoa, vaan viileä tuuli tällä kertaa. Lämpimin terveisin...
Poista