Haaste Kuka minä olen.

Sisareni Valokki lähetti haasteen, niin monimutkaisen, että siihen on vastattava osissa. Nyt ensiksi yritän vastata siihen kuka olen. Se onkin vaikea kysymys, vaikka sanotaankin, että kaikki ihmiset puhuvat mielellään itsestään. No olen --pahus en mä tiedä, olen vain yksi vanheneva naisihminen. Jolla on ylisuuri mielikuvitus, nautin lukemisesta piirustelusta vaatteiden ja tavaroiden suunnittelusta. Olen valokuvannut ja kuvaan keskimääräistä enemmän. Nautin luonnosta ihan mahdottomasti, nyt kahdessa maassa, kesät siellä Suomessa ja talvet täällä Espanjassa. Käsitöitä värkkään silloin kun se tuntuu huvittavan ja ruuan laittoon olen myös hurahtanut nyt vanhoilla päivilläni. Syystä että silloin kun olin töissä ei oikein ollut aikaa eikä työpäivän jälkeen enää jaksanutkaan. Täällä on nyt kaikenlaista tuoretta ruokatarviketta saatavissa ja sopivaan hintaan. Vähän toisenlaistakin kuin Suomessa. Eipä tullut aiemmin tehtyä mustekalaa viinikastikkeessa tai Mar Menorin kalakeittoa niinkuin täällä on tullut kokeiltua. Olemme molemmat mieheni ja  minä, nauttineet kovasti yhteisistä kokkaus hetkistämme.Siitäkin että nyt on aikaa jutella ja touhuta yhdessä. Haastetta tarjoaa pärjääminen täällä, sillä emme ole mitenkään kielitaitoisia. Vähitellen Espanjan kielikin on tullut tutummaksi

sillä pakko sitä on oppia, ainakin jonkin verran että saa asiansa hoidettua.
Olemme kolmen tyttären vanhemmat, viiden lastenlapsen isovanhemmat ja yhden lapsenlapsenlapsen isoiso vanhemmat.
Ainoa asia joka täällä on joskus vaikeaa on se että ikävöin lapsiamme siskojani, äitiliiniä ja muita sukulaisia, onni olisi täydellinen jos saisimme koko joukon tänne luoksemme. Tai ainakin lähistölle asumaan. Vaan hyvä on näinkin ja tyytyväisenä jatkamme taas uuteen päivään.
Hyvää viikonloppua kaikille.

Espanjan kodissa jälleen.

Olemme siis olleet täällä Välimeren rannalla jo kohta kolme viikkoa. Ilmat on ollet aika lämpimät melkein koko ajan 25-30 astetta. Kyllä se siitä pian viilenee, onneksi. Uimassa olemme käyneet, sekä meressä että uima altaassa. Nyt täytyy pitää vähän taukoa, tuli lonkka niin pahuksen kipeäksi, että on annettava sen rauhottua kunnolla. Kesämökki oli sitten jätettävä sinne Suomeen kylmilleen talveksi, voi voi... Kyllä tuntui kivalle saada kaikki omat tavarat taas oman katon alle. Ehdimme nukkua uudessa kesäkodissamme peräti 9 yötä. Mieluusti olisimme olleet pidempäänkin, mutta emme alkaneet muuttelemaan jo tilattuja matkalippujamme.

Näin tyynenä kuvasteli keskisuomen mökkijärvi taivaan värejä juhannuksen tienoilla.

Mutta nyt on jo kello niin monta että on vetäydyttävä yöpuulle, toiste lisää, voikaahan hyvin kaikki ystäväni.

Selityksiä...

Blogitukset on jääneet vähälle. Olemme ajelleet Satakuntaa ristiin rastiin ahkerasti, etsiessämme kesäkotia itsellemme. Olemme käyneet tutkimassa aika monta mummon mökkiä ja tölliä. Omaa ei vaan tuntunut löytyvän. Vaikka olemme asuneet Satakunnassa jo lähes neljäkymmentä vuotta, emme ole aiemmin käyneet melkein missään. Nyt tuli kierreltyä Eurassa, Eurajoella, Huittisissa, Kiikassa, Jämijärvellä, Kankaanpäässä, Merikarvian Riispyyssä, Kauvatsalla ja nyt lopuksi Kokemäellä ja sieltä löytyi talo joka sopinee meille. Esisopimus on jo kirjoitettu ja lähiaikoina allekirjoitamme paperit. Ehdimme tutustua uuteen kesäkotiimme peräti viikon, ennenkuin lähtöpäivä koittaa.

Kauniita elokuun päiviä ja iltoja kaikille. Meillä riittää varmaan kiireitä, kun muutamme eripuolilla olevia kamojamme saman katon alle. Keskisuomen mökillekin pitää vielä ehtiä viikoksi.

Kesä kuluu niin huimaa vauhtia, että jää blogikin päivittämättä. Olemme ajelleet pitkin Suomea, sukulaisia tapaamassa ja etsimässä pientä kesäpaikkaa. Sukulaiset ovat löytyneet entisistä osoitteista ja kovasti olemme nauttineet yhteisestä ajastamme. Kesäpaikan löytyminen sen sijaan ottaa koville. Vaatimuksemme eivät ole kovin kovat, mutta sijainnin suhteen yritämme rajoittaa matkan tänne Satakuntaan alle 40 kilometriin. Kun rahaakaan ei ole paljon tuhlattavaksi, ei sitä valikoimaa niin mahdottomasti ole.

Muutama kuva juhannuksen vietosta Ähtärissä mökillä.

Nyt kesän vietto jatkuu täällä Satakunnassa. Ilmoja on piisannut, siis sadetta ja välillä aika viileitäkin päiviä, onneksi välillä myös auringon paistetta. Olemme jopa kerran voineet kattaa ruokahetkemme ulkoterassin pöydälle. No, olisi kauniita päiviä toki useammin ollut, vaan tuntuu riittävän monen moista tohinaa, ilman ruokavehkeiden ulos kiikuttamistakin.

Tänään palasimme Laihian reissulta, kiitos vain kovasti Valokki siskolle ja Kaarnikka siskolle, sinne jäi huiskuttelemaan myös äitiliini. Pirteänä hän siellä vain tepsuttelee Ilmari keppiinsä nojaillen. Kotinsa pursuilee taidetta ja tauluja. Uusiakin on suunnitteilla, kun vain kroppa antaisi myöden maalailla. Äitiliiniä harmittaa kun kulunut ranka ei oikein tahdo kestää kuin muutaman hetken maalausta, sitten täytyy huilata, muuten tulee vaikeuksia. Kun työn touhuun alkaa se tahtoo viedä mukanaan, eikä muista pitää tarpeellisia taukoja. Äidin liikkuminen kodin ulkopuolella on vaikeutunut ja yksinäisiä tunteja tulee siksikin lisää. Hän olisi varmaan jo aikaa sitten tullut pitkähäntäisiin täihin ilman tuota maalaus juttuaan. Niinpä---- hyvää kesän jatkoa hyvät ihmiset.

Matka kertomusta.

Näkymiä matkan varrelta, Espanja - Suomi. Tämä taitaa olla vielä Espanjan puolelta. Olemme kulkeneet samaa väliä jo niin usein, että kohteet on kuvattu moneen kertaan.

 Ajoilma mitä parhain, kun lähdimme Espanjasta, siellä oli 26 - 28 asteisia päiviä. Mutta matkan alkaessa onneksi oli puolipilvistä, eikä huippulämpötiloja. Vaikka autossa on ilmastointi, oikein kirkkaassa auringossa on silti väsyttävää ajaa.

 Meri vilahtelee vielä viimeisiä kertoja, ennenkuin alamme suunnistaa ylöspäin.

Joka kerta kun palaamme Espanjaan alaspäin ja meri tulee ensikertoja näkyviin, tuntuu että matkan suurimmat vaikeudet on jo voitettu.

Tätä pahuksen hotellia etsimme monta tiimaa, väsyneinä ja turhautuneina. Ajelimme ainakin 10 kilometriä ihan turhaan, syystä että hotellilla ei ollut tarkkaa osoitetta. Nyt kun tietää missä se on , sinne on ihan helppo osata.

 Ranskaa ja sitten Saksaa. Ilmat suosivat edelleen. Tietyöt hidastavat välillä aika lailla, vaan minkäs teet. Pakko niitä teitä on korjata.

 Tämä kuva on jo Oldenburgista pohjois Saksasta. Se on kovin viehättävä paikka ja yöpymis vaihtoehtoja on runsaasti.

Saksan - Tanskan lautalle, sitten läpi Tanskan ja uudelleen lautalle ja lopulta Ruotsiin Helsingöriin. Ja  E-4 sta kohti Stokholmia.

 Unikkojen räiskyvää punaa yhdellä taukopaikalla.

Täälläkin nukuimme yhden yön, ihan siisti paikka. Suihkut ja wc;t käytävällä, se on vähän epämukavaa, mutta kyllä se niinkin käy.

Sitten olikin enää pieni matka Tukholmaan ja illalla ajelimme laivaan joka kuljetti meidät yön aikana Suomen Turkuun ja sehän on jo melkein kotona.

Matkaviikko takana.

No niin, nyt sitten olemme taas synnyinmaan kamaralla. Viime sunnuntaina lähdimme ajamaan Espanjasta ja tänä aamuna seitsemältä putkahdimme ulos Tukholman lautalta Turkuseen autoinemme. Takana noin 3500 kilometriä ajoa ja yöpymisiä eri tasoisissa hotelleissa ja pensioneissa. Lisäilen kuvia matkalta, kunhan ehdin niitä vähän valikoida. Väsyttää vaan ruokaostoksille on tästä lähdettävä. Kaunista helteistä viikonloppua ystävät.

Taukoa pidetään.

Nyt seuraa blogissa tauko, sillä netti katkeaa täältä kotoa tänään. Jos en matkalla satu löytämään netti yhteyttä jatkamme harjoituksia vasta kun pääsemme Satakuntaan. Heippa siis siihen asti, pitäkää huolta toisistanne.