Vielä isompia harmeja.

Tati joutui menemään sairaalaan illalla. Toden näköisesti umpisuoli. Joudutaan leikkaamaan, varmaan jo tänään. Menen illalla sairaalaan ja jään sinne varmaan yöksikin. Huomenna tai seuraavana päivänä lisää tietoa. Nukuin viime yönä vain muutaman tunnin ja pää on ihan sekaisin. Mutta siihen auttaa uni, iskällä oli tosi kovia kipuja, nyt sentään lääkitty. Kovin oli mies valkoisena kun kävin katsomassa. Toivotaan että on parempia uutisia ensi kerralla.

Pientä harmia ja vähän isompaakin.

Marraskuu vetelee viimeisiään ja ihan tuossa tuokiossa alkaa joulukuu. Marraskuu ei ole oikein mennyt odotusten mukaan. Meitä on kiusannut inha vatsa sairaus. Ensin sairastuin itse ja ainakin viikko meni kumarassa kävellen ja jalat tutisten kun vatsaan otti niin kipeää. Olen kuitenkin aika usein sairastanut vatsaani, niin että se meni vähän kuin rutiinilla. Sitten oli parin viikon taukoja sitten alkoi Tati valitella vatsaansa. Hirveä polte ensin ylävatsassa ylenannatusta ja kolmen päivän aikana kipu valui vatsaa alaspäin. Lopulta hirvee ripuli ja luulimme jo pahimman olevan ohi, vaan ei, oikealle alavatsaan jäi niin kipeä kohta että ei pystynyt suorassa seisomaan. Olimme jo ihan varmoja että puukkohommiksi menee, vaan tänään on alkanut vähitellen helpottaa. En tiedä mikä oli mutta olihan kamalaa, itsekin myötätunnosta kipeänä. Toivottavasti se nyt on ohi.

Mukavampaa joulukuuta toivotellen ja odotellen, terveisiä ystävät. Kuvissa portinpielen köynnös, Kisuliini ja kuva tuosta lähirannasta.

Minitomaattien ihmeellinen elämä.

Kun ostimme minitomaatin siinä oli kourallinen punaisia tomaatteja. Syötyämme ne halusimme lisää samanlaisia. Siirsimme tomskun suurempaan astiaan tuoreeseen multaan. Tomaattimme kaipasi myös lannoitusta. Edelliset kanankakka jutut olivat loppu, siis kauppaan. Kaikenlaista kukittajaa ja vihreitä lehtiä varten kyllä löytyi, vaan ei mitään vihannesten sato toiveille. Viimein jostain hyllyn perältä osui käteeni paketti jossa oli juuresten kuvia, siis sitä. Tuote oli jauhomaista ja sillä lannoitettiin tomaattia ja muutakin kasvavaa. Tomaatti tykkäsi ja alkoi kasvattaa uutta versoa ja kukkaa niin että ei mitään määrää. Jännittyneinä seurasimme tuleeko niihin myös tomaatin alkuja ja tulihan niihin.

Myöhemmin aloin tutkia tarkemmin lannoite pakkausta, enkä ollut uskoa silmiäni. Se on pingviinin kakkaa!

Ajatelkaa täällä Espanjan lämmössä kasvatamme mini tomaattejamme pingviinin kakkalla. En silti hetkeäkään epäile etteikö se toimisi. Sehän syö kalaa ja meren eläviä ja niissä on paljon hyviä aineita, vaikka pingviini itse jo onkin osan käyttänyt. On vain vähän pitkältä nää lannoitteet, eikö pingviinit sentään asusta " vähän" pohjoisemmassa.

Pientä tomaatin alkua on pilvin pimein, eri juttu sitten kypsyvätkö kaikki. Näin syksyisin on vielä kovia myrskyjä, täytyy varmaan laahata tomsku niiltä suojaan sisälle. Pihallamme asustaa iso hepokatti, sillä on mittaa joku 8 - 9 senttiä ja se syödä mutustaa melkein kaikkea mitä pihalla kasvaa, hibiscusta, murattia, margariittoja ym;ta, vaan tomaatin se on toistaiseksi jättänyt rauhaan. Toivottavasti se pysyy entisissä ateria tottumuksissaan, sillä meille tulee pahat välit jos se alkaa natustella meidän tomaattiamme.

Jo yli vuosi blogimaailmassa.

Huomasin tuossa juuri että on jo kulunut yli vuosi siitä kun aloittelin tätä bloggailua. Vähän kankeastihan tämä minulta käy, vaan haitanneeko tuo mitään. Emme kaikki voi olla toimittajien ammattitasoa kirjoitetun tekstin tuottamisessa.

Tässä kesän Satakunnan kierroksen matkalta yksi viehko järvenranta jostain Eurajoen suunnalta. Kyllä Suomen kesä on kaunis, tietysti muutkin vuoden ajat. Mutta kesän ylen palttinen vihreys on aina jonkunlainen yllätys, vaikka sen tietääkin. Ja kasvukausi on todella lyhyt, silti viljelymailta saadaan joka vuosi satoa. 
 Ihan toiseen asiaan ja kerron että minitomaatissa on ainakin kolmekymmentä vihreätä pallukkaa, saamme siis toden näköisesti lisää minitomaatteja omalta "viljelykseltä" 
Nyt pitää mennä iltateelle ja kohta nukkumaan. Hyvää viikon loppua ystävät..

Haaste Kuka minä olen.

Sisareni Valokki lähetti haasteen, niin monimutkaisen, että siihen on vastattava osissa. Nyt ensiksi yritän vastata siihen kuka olen. Se onkin vaikea kysymys, vaikka sanotaankin, että kaikki ihmiset puhuvat mielellään itsestään. No olen --pahus en mä tiedä, olen vain yksi vanheneva naisihminen. Jolla on ylisuuri mielikuvitus, nautin lukemisesta piirustelusta vaatteiden ja tavaroiden suunnittelusta. Olen valokuvannut ja kuvaan keskimääräistä enemmän. Nautin luonnosta ihan mahdottomasti, nyt kahdessa maassa, kesät siellä Suomessa ja talvet täällä Espanjassa. Käsitöitä värkkään silloin kun se tuntuu huvittavan ja ruuan laittoon olen myös hurahtanut nyt vanhoilla päivilläni. Syystä että silloin kun olin töissä ei oikein ollut aikaa eikä työpäivän jälkeen enää jaksanutkaan. Täällä on nyt kaikenlaista tuoretta ruokatarviketta saatavissa ja sopivaan hintaan. Vähän toisenlaistakin kuin Suomessa. Eipä tullut aiemmin tehtyä mustekalaa viinikastikkeessa tai Mar Menorin kalakeittoa niinkuin täällä on tullut kokeiltua. Olemme molemmat mieheni ja  minä, nauttineet kovasti yhteisistä kokkaus hetkistämme.Siitäkin että nyt on aikaa jutella ja touhuta yhdessä. Haastetta tarjoaa pärjääminen täällä, sillä emme ole mitenkään kielitaitoisia. Vähitellen Espanjan kielikin on tullut tutummaksi

sillä pakko sitä on oppia, ainakin jonkin verran että saa asiansa hoidettua.
Olemme kolmen tyttären vanhemmat, viiden lastenlapsen isovanhemmat ja yhden lapsenlapsenlapsen isoiso vanhemmat.
Ainoa asia joka täällä on joskus vaikeaa on se että ikävöin lapsiamme siskojani, äitiliiniä ja muita sukulaisia, onni olisi täydellinen jos saisimme koko joukon tänne luoksemme. Tai ainakin lähistölle asumaan. Vaan hyvä on näinkin ja tyytyväisenä jatkamme taas uuteen päivään.
Hyvää viikonloppua kaikille.

Espanjan kodissa jälleen.

Olemme siis olleet täällä Välimeren rannalla jo kohta kolme viikkoa. Ilmat on ollet aika lämpimät melkein koko ajan 25-30 astetta. Kyllä se siitä pian viilenee, onneksi. Uimassa olemme käyneet, sekä meressä että uima altaassa. Nyt täytyy pitää vähän taukoa, tuli lonkka niin pahuksen kipeäksi, että on annettava sen rauhottua kunnolla. Kesämökki oli sitten jätettävä sinne Suomeen kylmilleen talveksi, voi voi... Kyllä tuntui kivalle saada kaikki omat tavarat taas oman katon alle. Ehdimme nukkua uudessa kesäkodissamme peräti 9 yötä. Mieluusti olisimme olleet pidempäänkin, mutta emme alkaneet muuttelemaan jo tilattuja matkalippujamme.

Näin tyynenä kuvasteli keskisuomen mökkijärvi taivaan värejä juhannuksen tienoilla.

Mutta nyt on jo kello niin monta että on vetäydyttävä yöpuulle, toiste lisää, voikaahan hyvin kaikki ystäväni.

Selityksiä...

Blogitukset on jääneet vähälle. Olemme ajelleet Satakuntaa ristiin rastiin ahkerasti, etsiessämme kesäkotia itsellemme. Olemme käyneet tutkimassa aika monta mummon mökkiä ja tölliä. Omaa ei vaan tuntunut löytyvän. Vaikka olemme asuneet Satakunnassa jo lähes neljäkymmentä vuotta, emme ole aiemmin käyneet melkein missään. Nyt tuli kierreltyä Eurassa, Eurajoella, Huittisissa, Kiikassa, Jämijärvellä, Kankaanpäässä, Merikarvian Riispyyssä, Kauvatsalla ja nyt lopuksi Kokemäellä ja sieltä löytyi talo joka sopinee meille. Esisopimus on jo kirjoitettu ja lähiaikoina allekirjoitamme paperit. Ehdimme tutustua uuteen kesäkotiimme peräti viikon, ennenkuin lähtöpäivä koittaa.

Kauniita elokuun päiviä ja iltoja kaikille. Meillä riittää varmaan kiireitä, kun muutamme eripuolilla olevia kamojamme saman katon alle. Keskisuomen mökillekin pitää vielä ehtiä viikoksi.