Ei uskoisi että pienen sateen jälkeen tuosta alakuvan kuivuudesta pursuaa tällainen kukkarunsaus. Mutta niin se vain on.

Tomaatit on jo näin isoja saa nähdä miten ne selviävät matkasta.
Tämä tila taitaa olla rajoitettu koska osa kirjoituksistani katosi kun laitoin kolme kuvaa, no olkoon, en jaksa alkaa niitä kirjoitteleen uudelleen. Olisi varmaan pitänyt ensin tallentaa edellinen teksti joo...

Meidän muuttolintujen alkaa olla aika lähteä taas kevät muutolle. Tavaraa on jo pakattu isot läjät, ne pitäisi sitten saada mahtumaan auton takaloodaan. Navigaattorille on ladattu tuoreet kartat ja perinteisiäkin karttoja otetaan mukaan. Muuten olemme pulassa jos autosta rikkoutuu sulake eikä "navi" kerro mitään. Niinkin on käynyt ja olimme ihan avuttomia. Äkkiä sitä on oppinut luottamaan tuon navigaattorin apuun. Onhan sitä ajeltu vuosikymmeniä ilman naveja ja osattu kohteisiin ihan hyvin. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että on se kätevä apu autoillessa tuo navigaattori.

Mukaan täytyy ottaa yhtä ja toista sillä paljon tarvitaan useamman kuukauden suomen reissulla.

Niin että meitä ei sitten hetkeen näy täällä blogistaniassa, kestää ennenkuin saamme netin kesäasunnolle. Kaunista kevättä itsekullekin ja kuulemiin.

Huhtikuussa humahtaa.

Päivät ovat jo kovasti kesäisiä, aurinko paistaa, vaikka tuuli vielä onkin vähän viileää. Pihapatiolla tuulen suojassa alkaa olla jo liiankin kuuma, varjo on tarpeen muuten haperot aivot kärähtävät. 

 Kohta on siirryttävä kadun puolen terassille, sillä se on varjossa eikä oleskelu ole yhtä pakahduttavaa kuin auringossa. Aika kuluu pitkin loikkauksin ja asioiden ja tavaroiden järjestelyä on jo aloitettu.
 Viime kesäinen postin lokerokokeilu meni ketuille, maksoimme kyllä lokerosta, mutta joku siinä ei toiminut sillä kaikki kesän aikana tulleet postit lojuivat täällä kotona osin pihalla ja sentään osa muoviloodassa jonka laitoimme varuiksi. Sinne pahuksen lokeroon postiin tuli kokonaista yksi kirje ja se maksoi melkein 30€ se kolmen kuukuden lokero. Mutta täytyy varmaan yrittää vielä uudestaan jos se tänä kesänä onnistuisi. Eihän meille tänne paljon postia edes tule, mutta vaivaa se ajatus että tuuli kuljettelee pankin maksutositteitamme pitkin pihaa.
Juu ja se on vain yksi näistä huolista, vaan tottapa tästä taas kerran selvitään asia kerrallaan.
Tuolla aiemmin lupasin laittaa kuvaa virkkaustyöstä, joka kyllä tällä hetkellä on jäissä, kun en tiedä tarkkaa mittaa paikasta jonne sen ajattelin, vaan tässä se nyt on.

Virkkaus on leveydeltään noin 12 senttiä virkkauskoukulla 1.25 ja langalla no 8, en tiedä onko tiedoista mitään hyötyä kenellekään, vaan siinä nyt ovat.

 Tässä vielä eilisen kävely lenkin tuloksia iloksenne, ilma oli mitä ihanin ja teimme kohtalaisen lenkin rauhallisesti kävellen ja nuuhkien kevään tuoksuja ja kuunnellen lintujen konserttia, niillä taitaa olla pesimispuuhia raivokkaista reviiri julistuksista päätellen.

Eilen soittelimme Skypen kautta kotosuomeen ja näin pienen lapsen lapsen lapsemmekin joka touhukkaasti yritti naputella tietokone näytön pimeäksi vikkelillä sormillaan.
Hän on jo iso jässikkä ja tutkii uteliaana maailmaa ja oppii joka päivä jotain uutta.

Elämän ihme on aina vain yhtä hämmästyttävä vaikka sitä on saanut  seurata jo kolmen sukupolven kanssa, ei siihen koskaan totu ja kyllästy. Niinkuin ei luontoon ja sen ihmeisiinkään kyllästy, aina se jaksaa yllättää ja ilmaista jotain uutta jota ei ole aiemmin tullut laittaneeksi merkille.
Aurinkoista viikkoa ystävät.

Kevättä.

Tänään oli todella kaunis ilma, lämpöä 22 astetta varjon puolellakin. Kävelylle tietysti oli mentävä näin kauniin päivän kunniaksi. Olipa paljon nähtävää. 

 Tämä oli tosi pieni kukkainen, vaan sain sen sentään poimittua kuvaan.

           Villi unikko kukkii kuivassa mäenrinteessä.

 Mimosa on ottanut tämän vuoden kukkimisen varman päälle, se on jo kukkinut useamman viikon ja vielä on kuitenkin ihan nuppusiakin. Kovin eri tavalla kasvit kukkivat eri vuosina. Riippuen kuivuudesta ja ilman lämpötila vaihteluista.

Tämä valkoinen ihanuus kuuluu cistuksiin.

 Kaikkia kasveja en tunne nimeltä. Olen löytänyt monta lajia joita ei löydy minun kasvikirjastani.

Kimalais orhot kuuluvat orkideoihin ja kukkivat yhtä aikaa, kuin maakimaliset nousevat toukka asteen jälkeen maasta. Ensiksi nousevat koiraat ja nämä orhot jäljittelevät naaraita ja saavat siis innokkaiden koiraiden avulla pölytyksen.







Kaunista keväistä viikkoa toivotaan ystävät

Vielä olemme hengissä.

Jalka paranee vähitellen, kestää jo pieniä matkoja kävellä. Hyvä niin.

Ilmat ovat vähän lämmenneet ja uudelleen viilenneet. Nyt odottelemme että lämpiäisi taas.

Mimosa on alkanut kukkia, kylläkin vain auringon puoleisia kukkasia on auki. 

Minulla nenä vuotaa taitaa olla siitepöly allergiaa. Huomenissa olemme menossa ystävien fincalle syömään uunipossua. 

Palaliina on vielä viimeistelemättä, mutta aloitin silti uuden virkkaustyön.

Piti laittamani tähän kuvan siitä,
 vaan en ollutkaan vielä laittanut 
niitä nettialbumiin.
 Toisen kerran sitten.

Tässä näitä kevään kukkasia teillekin ihailtavaksi, ne ovat joka kevät yhtä ihania.
Onneksi vielä kuitenkin kukkivat vaikka on ollut niin kuivaa.
Kaunista kevään jatkoa ystävät

Menneitä ja tulevia.

Muutama sana viime joulukuusta vielä. Jalkani ei ole oikein vieläkään kunnossa sen putoamisen jäljiltä. Aika pahan näköinen se oli ja vieläkin kun kävelee, jalkapöytä turpoaa ja tulee verenpurkauksia varpaiden tyveen.
Ilman näitä jalkineita ei pystyisi lenkkiä tekemäänkään.







Vaan kyllä siitä selvitään, nyt on ollut ilmatkin sellaisia että olemme käyneet pikku lenkillä melkein joka päivä.  Kylmää kyllä on ollut ja ennuste lupasi kylmän vielä kestävän ainakin viikon eteenpäinkin. Espanjalaiset sanovat, että näin pitkään kestävää kylmää ei ole ollut miesmuistiin. Jospa se sitten lämpeneekin kerralla kunhan pääsemme eroon tästä kylmästä kaudesta.

 Kevät kuitenkin jo ilmoittelee tulostaan nuokkukäen kaali kukkii keltaisina mattoina pientareilla, samoin kuin muutkin kevään kukkijat.

Mimosan kukkanuput turpoavat kovaa vauhtia ja manteli kukkii koristellen puut kuin valkealla vaahdolla.
 Ovesta ulos astuessa kirkas auringon paiste iskee silmiin niin, että melkein kuuluu kolaus kallon takaosasta. Kun löytää suojaisen nurkkauksen aurinko lämmittäkin ihan mahdottomasti. Pukeutuminen on vähän vaikeaa sillä tuuli on kovinkin raakaa ja sitten kun liikkuu tulee hiki, vaan kovin paljon ei uskalla vaatetusta vähentää, sillä flunssan siementä on kyllä tarjolla.
Käsitöitä olen vähän tehnyt, palaneliö liinakin alkaa vähitellen saada muotonsa. Vielä on kuitenkin tekemistäkin jäljellä, palat eivät ole vielä läheskään kaikki kiinnitetty ja reunakin kaipaa vielä jotain lisää.

 Vaan tältä se alkaa näyttää.
Ohjeessa sanottiin sen olevan joulu liina, vaan se tuskin minun liinan käyttöäni rajoittaa. Jos laittaa alle punaista se on joululiina ja vihreää vaikkas kesällä.

Sellaista hiljais eloa on ollut tämä talvi ja hyvä niin.
Suomalaiset talvehtijat ovat tänä keväänä lähdössä Suomeen aika aikaisin, maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa lähtee jo monta porukkaa. Me lähdemme vasta toukokuun loppupuolella jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Vaan senhän sitten näemme kunhan kevät etenee. Kauniita kirkkaita kevätpäiviä kaikille toivotellen ja lämpöisiä terveisiä lähetellen. Seijamarjatta.

Helmikuussa.

 Helmikuu, hyvässä alussa. Ilmat tosi viileät, takassa palaa melkein ikuinen tuli. Tänä aamuna oli ulkomittarissa vain +2 astetta. Päivällä paistoi aurinko kauniisti, mutta ulos en uskaltanut. Kävin päivällä ammeessa enkä uskaltanut riskeerata, ettei tulisi flunssaa. Nokka kyllä vuotaa jo valmiiksi, vaan jospa pääsisin vain sillä. Viileän tuntua lisää vielä kovasti kova puuskainen tuuli. Toivottavasti tämä kylmyys ei kestä kovin monta päivää. Ihan näin viileää ei ole ollut kuin yhtenä talvena ennen tätä ja olemme asustelleet täällä Alicanten alakulmassa jo 13 täyttä vuotta.
Aurinko nousee klo 8,06 ja laskee 18,30 valoisaa siis kyllä on, kukkaset pihalla eivät ole vielä ainakaan jäätyneet, tomaatin nostimmekin terassille tuulelta suojaan. Kisuliineilla on ulkosalla kylmää, vaan eihän niitä kaikkkia voi sisällekään ottaa. Olemme vietelleet hiljais eloa, lueskelleet, seikkailleet netissä. Olen virkkaillut palaliinaani, nyt on menossa palojen yhteen virkkaus. Sitä ei jaksa kovin monta tuntia tehdä yhteen menoon, siksi välillä lukuhetkiä. 

Tässä muutama kuva vielä kukkasista ja tuulimyllystä Lo Paganista.
Koettakaa pärjätä siellä pohjoisen pakkasissa. Terveisiä !

Uusi vuosi ja uudet kujeet.

Niin se joulu tuli ja meni, nyt olemme jo oppineet kirjoittamaan uuden vuosiluvunkin. Tai en tiedä, putosin tuos joku päivä sitten yöllä pimeessä rappusista. Niettä voipi jututkin olla vähän tärähtäneitä. Yht`äkkiä vaan olin selälläni lattialla rappujen alapäässä kun piti tulla vaan yksi rappu alaspäin. Olinkin korkeammalla ja astuin tyhjään, onnekseni kiepahdin ilmassa ympäri ja putosin tömähtäen selälleni. Vain jalkaan sattui ja se venähti aika lailla, vaan luulen ettei mitään ole rikki. Kaiken maailman nurkkia ja reunoja oli tarjolla, vaan en sitten niihin osunut. Kiitos sille mikä varjeli oli nyt sitten suojelus enkeli eli mikä tahansa.

Öistä Torreviejaa sairaalan ikkunasta nähtynä. 

Tati on tervehtynyt pikkuhiljaa ja leikkaushaavan hoitelu on siis jo loppunut osaltani. Mies näyttää entistä ehommalta. Ja olen tosi onnellinen että sain hänet sieltä kotiin. Niin jatkamme tätä talvehtimistamme täällä Espanjan rannikolla. Juuri nyt ovat tytär ja tyttären tytär vierailulla luonamme.ja päivät menevät aivan siivillä.

Hyvää tämän vuoden jatkoa ystävät.