Koivun keltaiset lehdet.

Niin, aamusella on pihassa runsaasti keltaisia koivun lehtiä, joko se kesä nyt meni? Siltä vähän näyttää. Enää kuukausi ja on pakattava tavarat autoon ja suunnattava kohti etelää.
Kuinka tuntuu että kesät ovat lyhentyneet...? Vai johtuuko siitä että olen jo niin vanha, touhuni ovat hidastuneet enkä pysy enää ajan vilkkaassa virrassa mukana?. 
Kesä on kulunut rattoisasti kunnostellessa tätä uusvanhaa tönöämme. Koko ympäristömme kukki, ensin kielot laajana mattona, sitten muut kevätkukkijat niityllä voikukat yms.. sitten olimmekin jo juhannuksessa ja voi sitä juhannusruusujen runsautta ja tuoksua. Sade lopetti valkeiden ruusujen kukoistuksen välillä, mutta kukkivat ne vielä kuitenkin sateen jälkeenkin. Kun valkoiset lopettelivat, punaiset tuoksuvat ruusut olivat vuorossa, ne kukkivat vieläkin tosi kauniina. Olen kuivannut tuoksuvia ruusun lehtiä muutaman kipollisen, toimivat huone tuoksuina.
Puutarhahommani eivät oikein ehtineet kunnolla, kun tulimme toukokuun lopulla. Niin moni kasvi tarvitsee sen esikasvatuksen että ehtii tehdä satoa täällä Satakunnan korkeudella. Tomaatteja olemme syöneet ja jäävuorisalaatti tuottaa satoa enemmän kuin ehdimme syödä. Sipulit näyttävät kasvavan hyvää vauhtia ja niiden varsia olen napostellut jo hyvän aikaa. Pönttöperuna kasvaa vartta niin että kuhisee, liekö siellä juurella mitään, en ole vielä käynyt tonkimassa.
 Ystävät ovat kasvattaneet kesäkurpitsaa ja avomaan kurkkua hyvällä menestyksellä samoin kuin pinaattia tomaattia ciliä salaatteja ja mausteyrttejä.

 Mielestäni kotipuutarhat ovat tulleet paljon suositummaksi kuin aikoihin.  Jokin vuosi sitten asuessamme omakotitalossa meitä oudoksuttiin kun hoitelimme viinimarja pensaitamme, että miten noita viitsitte, saahan marjoja torilta. Saahan niitä onneksi toriltakin, mutta kiva oli hakea marjoja omasta puskastakin. Monet talviset flunssat hoitelimme musta viinimarja mehua särpien. Kasvoi siellä ensialkuun muutakin, ennenkuin pihakoivut kasvoivat niin suuriksi että imivät kaiken voiman pikku pläntistämme. Onhan se nyt paljon järkevämpää kasvatella vaiks perunia kuin pelkkää nurmikkoa. Kaunista kesän jatkoa ystävät, pitäkää huolta toisistanne.

Suomen suvesta.

Tervehdys blogiystäväni.
Olen paikalla taas. Tauko johtui matkakiireistä ja heti Suomeen päästyä alkaneesta remontista, jolle ei kyllä loppua näy.

 Kuten kuvasta näkyy, alkumatkasta ilma oli
sateinen, hyvä niin sillä edelliset päivät olivat 
todella kuumia. Vaikka autossa onkin 
ilmastointi, silti on raskaampaa ajaa jos
aurinko paistaa koko voimallaan. 

 Tässä olemme jo Ranskan puolella ja sääkin selkeämpi. Olemme jo aikaa sitten sopineet että päivämatkoja lyhennetään.... Mutta kuinkas taas kävikään, ihan samoihin yöpymis kohteisiin sitä vain jouduttiin.

 Annoimme navigaattorin päättää mitä kautta menemme ja se ohjasi läpi Lyonin. Vaikka olimme päivittäneet laitteemme juuri ennen lähtöä se käski kääntyä oikealle paikassa jossa ei ollut edes tietä. Oli kyllä joskus ollut, vaan jatkomme sitten vain eteenpäin, ei kyllä olisi voinutkaan kääntyä, moottori tie ja tunneli. Navigaattorikin sitten rauhoittui sillä jatkoimme kuitenkin oikealla reitillä.

  Aloitimme matkan talvikodistamme Espanjassa  19 pv toukokuuta ja olimme Suomen kamaralla 23 pv illalla. 
 Matkan alussa olimme jo keskikesässä, viljat tuleentumis vaiheessa ja suurin osa luonnon kukista jo kukkineena ja siemen asteella. Lintujen poikaset lähteneet pesistä jne.. ja matkan kestäessä palasimme vuodenajassa kuin taaksepäin. Lopulta päädyimme alkukevääseen, sillä koivun lehtikään ei ollut vielä täysi ja pellot juuri kylvettyinä.
Näin saimme kokea kevään jälleen kahteen kertaan. 

Nyt olemme jo juhlineet juhannuksenkin etelä pojanmaalla Ähtärissä, oli kauniit ilmat aattona ja juhannuspäivänä, vaan sunnuntaina alkoikin sitten jo sateet ja oli mukava pakata kamat autoon ja palata tänne Kokemäen joen mutkaan. 
Kaunista kesän jatkoa ja rentouttavia lomia.

 Ei uskoisi että pienen sateen jälkeen tuosta alakuvan kuivuudesta pursuaa tällainen kukkarunsaus. Mutta niin se vain on.

Tomaatit on jo näin isoja saa nähdä miten ne selviävät matkasta.
Tämä tila taitaa olla rajoitettu koska osa kirjoituksistani katosi kun laitoin kolme kuvaa, no olkoon, en jaksa alkaa niitä kirjoitteleen uudelleen. Olisi varmaan pitänyt ensin tallentaa edellinen teksti joo...

Meidän muuttolintujen alkaa olla aika lähteä taas kevät muutolle. Tavaraa on jo pakattu isot läjät, ne pitäisi sitten saada mahtumaan auton takaloodaan. Navigaattorille on ladattu tuoreet kartat ja perinteisiäkin karttoja otetaan mukaan. Muuten olemme pulassa jos autosta rikkoutuu sulake eikä "navi" kerro mitään. Niinkin on käynyt ja olimme ihan avuttomia. Äkkiä sitä on oppinut luottamaan tuon navigaattorin apuun. Onhan sitä ajeltu vuosikymmeniä ilman naveja ja osattu kohteisiin ihan hyvin. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että on se kätevä apu autoillessa tuo navigaattori.

Mukaan täytyy ottaa yhtä ja toista sillä paljon tarvitaan useamman kuukauden suomen reissulla.

Niin että meitä ei sitten hetkeen näy täällä blogistaniassa, kestää ennenkuin saamme netin kesäasunnolle. Kaunista kevättä itsekullekin ja kuulemiin.

Huhtikuussa humahtaa.

Päivät ovat jo kovasti kesäisiä, aurinko paistaa, vaikka tuuli vielä onkin vähän viileää. Pihapatiolla tuulen suojassa alkaa olla jo liiankin kuuma, varjo on tarpeen muuten haperot aivot kärähtävät. 

 Kohta on siirryttävä kadun puolen terassille, sillä se on varjossa eikä oleskelu ole yhtä pakahduttavaa kuin auringossa. Aika kuluu pitkin loikkauksin ja asioiden ja tavaroiden järjestelyä on jo aloitettu.
 Viime kesäinen postin lokerokokeilu meni ketuille, maksoimme kyllä lokerosta, mutta joku siinä ei toiminut sillä kaikki kesän aikana tulleet postit lojuivat täällä kotona osin pihalla ja sentään osa muoviloodassa jonka laitoimme varuiksi. Sinne pahuksen lokeroon postiin tuli kokonaista yksi kirje ja se maksoi melkein 30€ se kolmen kuukuden lokero. Mutta täytyy varmaan yrittää vielä uudestaan jos se tänä kesänä onnistuisi. Eihän meille tänne paljon postia edes tule, mutta vaivaa se ajatus että tuuli kuljettelee pankin maksutositteitamme pitkin pihaa.
Juu ja se on vain yksi näistä huolista, vaan tottapa tästä taas kerran selvitään asia kerrallaan.
Tuolla aiemmin lupasin laittaa kuvaa virkkaustyöstä, joka kyllä tällä hetkellä on jäissä, kun en tiedä tarkkaa mittaa paikasta jonne sen ajattelin, vaan tässä se nyt on.

Virkkaus on leveydeltään noin 12 senttiä virkkauskoukulla 1.25 ja langalla no 8, en tiedä onko tiedoista mitään hyötyä kenellekään, vaan siinä nyt ovat.

 Tässä vielä eilisen kävely lenkin tuloksia iloksenne, ilma oli mitä ihanin ja teimme kohtalaisen lenkin rauhallisesti kävellen ja nuuhkien kevään tuoksuja ja kuunnellen lintujen konserttia, niillä taitaa olla pesimispuuhia raivokkaista reviiri julistuksista päätellen.

Eilen soittelimme Skypen kautta kotosuomeen ja näin pienen lapsen lapsen lapsemmekin joka touhukkaasti yritti naputella tietokone näytön pimeäksi vikkelillä sormillaan.
Hän on jo iso jässikkä ja tutkii uteliaana maailmaa ja oppii joka päivä jotain uutta.

Elämän ihme on aina vain yhtä hämmästyttävä vaikka sitä on saanut  seurata jo kolmen sukupolven kanssa, ei siihen koskaan totu ja kyllästy. Niinkuin ei luontoon ja sen ihmeisiinkään kyllästy, aina se jaksaa yllättää ja ilmaista jotain uutta jota ei ole aiemmin tullut laittaneeksi merkille.
Aurinkoista viikkoa ystävät.

Kevättä.

Tänään oli todella kaunis ilma, lämpöä 22 astetta varjon puolellakin. Kävelylle tietysti oli mentävä näin kauniin päivän kunniaksi. Olipa paljon nähtävää. 

 Tämä oli tosi pieni kukkainen, vaan sain sen sentään poimittua kuvaan.

           Villi unikko kukkii kuivassa mäenrinteessä.

 Mimosa on ottanut tämän vuoden kukkimisen varman päälle, se on jo kukkinut useamman viikon ja vielä on kuitenkin ihan nuppusiakin. Kovin eri tavalla kasvit kukkivat eri vuosina. Riippuen kuivuudesta ja ilman lämpötila vaihteluista.

Tämä valkoinen ihanuus kuuluu cistuksiin.

 Kaikkia kasveja en tunne nimeltä. Olen löytänyt monta lajia joita ei löydy minun kasvikirjastani.

Kimalais orhot kuuluvat orkideoihin ja kukkivat yhtä aikaa, kuin maakimaliset nousevat toukka asteen jälkeen maasta. Ensiksi nousevat koiraat ja nämä orhot jäljittelevät naaraita ja saavat siis innokkaiden koiraiden avulla pölytyksen.







Kaunista keväistä viikkoa toivotaan ystävät

Vielä olemme hengissä.

Jalka paranee vähitellen, kestää jo pieniä matkoja kävellä. Hyvä niin.

Ilmat ovat vähän lämmenneet ja uudelleen viilenneet. Nyt odottelemme että lämpiäisi taas.

Mimosa on alkanut kukkia, kylläkin vain auringon puoleisia kukkasia on auki. 

Minulla nenä vuotaa taitaa olla siitepöly allergiaa. Huomenissa olemme menossa ystävien fincalle syömään uunipossua. 

Palaliina on vielä viimeistelemättä, mutta aloitin silti uuden virkkaustyön.

Piti laittamani tähän kuvan siitä,
 vaan en ollutkaan vielä laittanut 
niitä nettialbumiin.
 Toisen kerran sitten.

Tässä näitä kevään kukkasia teillekin ihailtavaksi, ne ovat joka kevät yhtä ihania.
Onneksi vielä kuitenkin kukkivat vaikka on ollut niin kuivaa.
Kaunista kevään jatkoa ystävät

Menneitä ja tulevia.

Muutama sana viime joulukuusta vielä. Jalkani ei ole oikein vieläkään kunnossa sen putoamisen jäljiltä. Aika pahan näköinen se oli ja vieläkin kun kävelee, jalkapöytä turpoaa ja tulee verenpurkauksia varpaiden tyveen.
Ilman näitä jalkineita ei pystyisi lenkkiä tekemäänkään.







Vaan kyllä siitä selvitään, nyt on ollut ilmatkin sellaisia että olemme käyneet pikku lenkillä melkein joka päivä.  Kylmää kyllä on ollut ja ennuste lupasi kylmän vielä kestävän ainakin viikon eteenpäinkin. Espanjalaiset sanovat, että näin pitkään kestävää kylmää ei ole ollut miesmuistiin. Jospa se sitten lämpeneekin kerralla kunhan pääsemme eroon tästä kylmästä kaudesta.

 Kevät kuitenkin jo ilmoittelee tulostaan nuokkukäen kaali kukkii keltaisina mattoina pientareilla, samoin kuin muutkin kevään kukkijat.

Mimosan kukkanuput turpoavat kovaa vauhtia ja manteli kukkii koristellen puut kuin valkealla vaahdolla.
 Ovesta ulos astuessa kirkas auringon paiste iskee silmiin niin, että melkein kuuluu kolaus kallon takaosasta. Kun löytää suojaisen nurkkauksen aurinko lämmittäkin ihan mahdottomasti. Pukeutuminen on vähän vaikeaa sillä tuuli on kovinkin raakaa ja sitten kun liikkuu tulee hiki, vaan kovin paljon ei uskalla vaatetusta vähentää, sillä flunssan siementä on kyllä tarjolla.
Käsitöitä olen vähän tehnyt, palaneliö liinakin alkaa vähitellen saada muotonsa. Vielä on kuitenkin tekemistäkin jäljellä, palat eivät ole vielä läheskään kaikki kiinnitetty ja reunakin kaipaa vielä jotain lisää.

 Vaan tältä se alkaa näyttää.
Ohjeessa sanottiin sen olevan joulu liina, vaan se tuskin minun liinan käyttöäni rajoittaa. Jos laittaa alle punaista se on joululiina ja vihreää vaikkas kesällä.

Sellaista hiljais eloa on ollut tämä talvi ja hyvä niin.
Suomalaiset talvehtijat ovat tänä keväänä lähdössä Suomeen aika aikaisin, maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa lähtee jo monta porukkaa. Me lähdemme vasta toukokuun loppupuolella jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Vaan senhän sitten näemme kunhan kevät etenee. Kauniita kirkkaita kevätpäiviä kaikille toivotellen ja lämpöisiä terveisiä lähetellen. Seijamarjatta.