Ajan virrassa.

Kuukausi kulunut ja vähän toistakin, siitä kun tulimme tänne talvi kotiimme. Niin helposti solahdimme tähän normaaliin arkeen. Tuntui hyvältä käydä kaupassa tutussa Mercadonassa ja kassa kertoo aivan toisenlaisia lukemia kuin Suomessa. Tänä kesänä tuntui että Suomen hinnat olivat lähes kaksinkertaiset kuin täällä. Se on helppo tarkistaa sillä kirjaan joka päivä ostokset ylös. Syömme suurin piirtein samoin molemmissa maissa. Suomessa en pääse kaupasta ulos kassillisen ruokaa ostettuani alle 40 - 50 € ja täällä saan vielä 20 € sesta takaisin. Siitä erotuksesta saamme talven aikana kerättyä sen verran säästöä, että pääsemme kesäisin käymään Suomessa. Tulevaisuudesta en tietenkään tiedä, nousussa ovat hinnat täälläkin ja lääkekuluihin oli kesän aikana tullut jo 10% omavastuu. Onneksi lääkkeetkin ovat täällä vähän edullisempia kuin Suomessa, omavastuu ei tunnu niin mahdottomalta.
Sadettakin olemme jo muutaman kerran saaneet, vaikka näillä tienoin se on ollutkin aika maltillista. Luonnosta sen kyllä huomaa, vihreys valtaa alaa ihan melkein päivässä. 

Tällaisia putkahtaa maasta,
hassulla ei ole mitään lehtiä, vain kukkavana nousee suoraan maasta.
Näitä en ole sattunut huomaamaan aiemmin,
vaikka olemme tuossa vitikossa kävelleet joka viikko täällä ollessamme.  Olemme sentään olleet täällä jo yli 14 vuotta, eli kasvit kasvavat kovin eri tavalla eri vuosina.

 Tämä puska näyttäisi kasvavan koko ajan, välillä kuivana ja melkein kuolleen näköisenä, vaan odotappa kun räpsäsee vähän vettä. Se on yltympäriinsä täynnä kukkaa. Kasvaa korkeina melkein metrisinä puskina ja valtaa kaikki polun vieret ja joutomaat.
Löysin jostain kasvikirjasta sen nimenkin vaan en nyt lähde hakemaan mikä se oli.

Alinna on Eukalyptus kukassa taas, tiputtelee sellaisia pieniä hattuja jokka on noiden kukkien suojana ensin, ratisevat jaloissa kun kävelee puiden alla.

 Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut ja siitä osaan nykyisin olla kiitollinen. 
Opin melkein kerrasta silloin alkuaikoina kun olimme täällä ja napisin, että elämä on niin tasaista että roskapussin vienti roskikseen alkaa olla jännittävin juttu. Heti seuraavalla viikolla ajoimme kolarin ihan uudella autollamme. Onneksi olimme edellis päivänä tehneet siihen vakuutuksen, saimme automme muutaman kuukauden kuluttua korjattuna takaisin. Mutta tunnetasolla se tuntuu vieläkin.
En ole ollut ikävystynyt, sillä tekemistä kyllä riittää ja on sentään vielä jotain pään sisäistä elämää ja toimintaa jäljellä. Ilolla tervehdin aina uutta päivää ja illalla ihmettelen, mihin  ja miten se päivä on taas mennyt. 
Siispä mukavaa syksyä ystävät ja iloa päiviinne.

Kesän muistelua vielä.

Meillä ei ollut nyt, menneenä kesänä, siellä uusvanhassa kesäpaikassamme vielä peruna maata muokattuna, mutta pussissa oli kolme perunaa jotka kulkeutuivat etelästä mukanamme Suomeen. Niissä oli jo monen sentin idut. Kun en muuta keksinyt täytin vanhan sadevesi tynnyrin mullalla ja tökkäsin ne potut sinne ja pönttö aurinkoiseen paikkaan. Eipä aikaakaan kun tapahtui näin.

Sieltä alkoi nousta vartta niin että kohisi.
kun ne vähän kasvoivat, lisäsin vielä vähän multaa. 
Vettäkin heitin joskus, vaikka tänä kesänä sitä kyllä tuli taivaaltakin ihan tarpeeksi.
 Lannotusta välillä jotain kanan kakkaa mitä sattui olemaan, ehkä kerran.
 Kesä kului ja päivät vaihtuivat toisiin, peruna 
 lykkäsi vartta.


Odottelin että alkaisi kukkia, ennen sanottiin, että ei kannata mennä kaivelemaan uusia perunoita ennen kuin peruna kukkii, vaan kukkia ei alkanut 
 ilmestyä.

Tässä vaiheessa siinä näkyi jotain nupun alkuja, mutta sitten tuli kova tuulinen ja sateinen, viileä yö ja kun seuraavan kerran tarkastin, olivat nupun aiheet kuivaneet.





En enää kestänyt jännitystä vaan sallin isännän kaivaa, mitä sieltä nyt sitten löytyykään.

Tällaisia sieltä sitten löytyi ja että olivat hyviä !

Kesä vai syksy...?

Otsikon kysymys on aiheellinen sillä jokin aika sitten lehdet putoilivat puista ja lämpötila oli jossain 10 -12 asteen paikkeilla. Nyt on lämmintä liki 30 astetta ja ympäröivä luonto on aika kuivan näköistä.  Olemme siis tehneet joka syksyisen vaelluksemme tänne lämpöisemmälle kotikonnullemme. Onneksi yölämpötilat ovat sentään jo alle kahdenkymmenen asteen, ainakin aamuyöstä. Ensimmäiset yöt olivat vähän hikisiä, oli enemmän noita asteitakin. Alkavalle viikolle on luvattu edelleen noin 30 asteen lämpötiloja, täytyy varmaan valua tonne rantaan, siellä voi sentään kastautua mereen ettei tule liian kuuma tällaiselle pohjoisen kylmäveriselle asukille. 
Matka meni taas ihan hyvin, aika pitkiä päivämatkoja ajelimme niinkuin aina ennenkin, vaan siinähän se meni. Hotellimajoituksetkin onnistuivat, vaikka emme varanneet yhtään etukäteen. Suurin ruuhka Euroopassa oli onneksi jo ohi siinä vaiheessa kun matkasimme.

 Hyvää syyskesän jatkoa ystävät, sytytelkää lyhtyjä ja kynttilöitä, nyt alkaa jo olla niiden aika. 

Koivun keltaiset lehdet.

Niin, aamusella on pihassa runsaasti keltaisia koivun lehtiä, joko se kesä nyt meni? Siltä vähän näyttää. Enää kuukausi ja on pakattava tavarat autoon ja suunnattava kohti etelää.
Kuinka tuntuu että kesät ovat lyhentyneet...? Vai johtuuko siitä että olen jo niin vanha, touhuni ovat hidastuneet enkä pysy enää ajan vilkkaassa virrassa mukana?. 
Kesä on kulunut rattoisasti kunnostellessa tätä uusvanhaa tönöämme. Koko ympäristömme kukki, ensin kielot laajana mattona, sitten muut kevätkukkijat niityllä voikukat yms.. sitten olimmekin jo juhannuksessa ja voi sitä juhannusruusujen runsautta ja tuoksua. Sade lopetti valkeiden ruusujen kukoistuksen välillä, mutta kukkivat ne vielä kuitenkin sateen jälkeenkin. Kun valkoiset lopettelivat, punaiset tuoksuvat ruusut olivat vuorossa, ne kukkivat vieläkin tosi kauniina. Olen kuivannut tuoksuvia ruusun lehtiä muutaman kipollisen, toimivat huone tuoksuina.
Puutarhahommani eivät oikein ehtineet kunnolla, kun tulimme toukokuun lopulla. Niin moni kasvi tarvitsee sen esikasvatuksen että ehtii tehdä satoa täällä Satakunnan korkeudella. Tomaatteja olemme syöneet ja jäävuorisalaatti tuottaa satoa enemmän kuin ehdimme syödä. Sipulit näyttävät kasvavan hyvää vauhtia ja niiden varsia olen napostellut jo hyvän aikaa. Pönttöperuna kasvaa vartta niin että kuhisee, liekö siellä juurella mitään, en ole vielä käynyt tonkimassa.
 Ystävät ovat kasvattaneet kesäkurpitsaa ja avomaan kurkkua hyvällä menestyksellä samoin kuin pinaattia tomaattia ciliä salaatteja ja mausteyrttejä.

 Mielestäni kotipuutarhat ovat tulleet paljon suositummaksi kuin aikoihin.  Jokin vuosi sitten asuessamme omakotitalossa meitä oudoksuttiin kun hoitelimme viinimarja pensaitamme, että miten noita viitsitte, saahan marjoja torilta. Saahan niitä onneksi toriltakin, mutta kiva oli hakea marjoja omasta puskastakin. Monet talviset flunssat hoitelimme musta viinimarja mehua särpien. Kasvoi siellä ensialkuun muutakin, ennenkuin pihakoivut kasvoivat niin suuriksi että imivät kaiken voiman pikku pläntistämme. Onhan se nyt paljon järkevämpää kasvatella vaiks perunia kuin pelkkää nurmikkoa. Kaunista kesän jatkoa ystävät, pitäkää huolta toisistanne.

Suomen suvesta.

Tervehdys blogiystäväni.
Olen paikalla taas. Tauko johtui matkakiireistä ja heti Suomeen päästyä alkaneesta remontista, jolle ei kyllä loppua näy.

 Kuten kuvasta näkyy, alkumatkasta ilma oli
sateinen, hyvä niin sillä edelliset päivät olivat 
todella kuumia. Vaikka autossa onkin 
ilmastointi, silti on raskaampaa ajaa jos
aurinko paistaa koko voimallaan. 

 Tässä olemme jo Ranskan puolella ja sääkin selkeämpi. Olemme jo aikaa sitten sopineet että päivämatkoja lyhennetään.... Mutta kuinkas taas kävikään, ihan samoihin yöpymis kohteisiin sitä vain jouduttiin.

 Annoimme navigaattorin päättää mitä kautta menemme ja se ohjasi läpi Lyonin. Vaikka olimme päivittäneet laitteemme juuri ennen lähtöä se käski kääntyä oikealle paikassa jossa ei ollut edes tietä. Oli kyllä joskus ollut, vaan jatkomme sitten vain eteenpäin, ei kyllä olisi voinutkaan kääntyä, moottori tie ja tunneli. Navigaattorikin sitten rauhoittui sillä jatkoimme kuitenkin oikealla reitillä.

  Aloitimme matkan talvikodistamme Espanjassa  19 pv toukokuuta ja olimme Suomen kamaralla 23 pv illalla. 
 Matkan alussa olimme jo keskikesässä, viljat tuleentumis vaiheessa ja suurin osa luonnon kukista jo kukkineena ja siemen asteella. Lintujen poikaset lähteneet pesistä jne.. ja matkan kestäessä palasimme vuodenajassa kuin taaksepäin. Lopulta päädyimme alkukevääseen, sillä koivun lehtikään ei ollut vielä täysi ja pellot juuri kylvettyinä.
Näin saimme kokea kevään jälleen kahteen kertaan. 

Nyt olemme jo juhlineet juhannuksenkin etelä pojanmaalla Ähtärissä, oli kauniit ilmat aattona ja juhannuspäivänä, vaan sunnuntaina alkoikin sitten jo sateet ja oli mukava pakata kamat autoon ja palata tänne Kokemäen joen mutkaan. 
Kaunista kesän jatkoa ja rentouttavia lomia.

 Ei uskoisi että pienen sateen jälkeen tuosta alakuvan kuivuudesta pursuaa tällainen kukkarunsaus. Mutta niin se vain on.

Tomaatit on jo näin isoja saa nähdä miten ne selviävät matkasta.
Tämä tila taitaa olla rajoitettu koska osa kirjoituksistani katosi kun laitoin kolme kuvaa, no olkoon, en jaksa alkaa niitä kirjoitteleen uudelleen. Olisi varmaan pitänyt ensin tallentaa edellinen teksti joo...

Meidän muuttolintujen alkaa olla aika lähteä taas kevät muutolle. Tavaraa on jo pakattu isot läjät, ne pitäisi sitten saada mahtumaan auton takaloodaan. Navigaattorille on ladattu tuoreet kartat ja perinteisiäkin karttoja otetaan mukaan. Muuten olemme pulassa jos autosta rikkoutuu sulake eikä "navi" kerro mitään. Niinkin on käynyt ja olimme ihan avuttomia. Äkkiä sitä on oppinut luottamaan tuon navigaattorin apuun. Onhan sitä ajeltu vuosikymmeniä ilman naveja ja osattu kohteisiin ihan hyvin. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että on se kätevä apu autoillessa tuo navigaattori.

Mukaan täytyy ottaa yhtä ja toista sillä paljon tarvitaan useamman kuukauden suomen reissulla.

Niin että meitä ei sitten hetkeen näy täällä blogistaniassa, kestää ennenkuin saamme netin kesäasunnolle. Kaunista kevättä itsekullekin ja kuulemiin.

Huhtikuussa humahtaa.

Päivät ovat jo kovasti kesäisiä, aurinko paistaa, vaikka tuuli vielä onkin vähän viileää. Pihapatiolla tuulen suojassa alkaa olla jo liiankin kuuma, varjo on tarpeen muuten haperot aivot kärähtävät. 

 Kohta on siirryttävä kadun puolen terassille, sillä se on varjossa eikä oleskelu ole yhtä pakahduttavaa kuin auringossa. Aika kuluu pitkin loikkauksin ja asioiden ja tavaroiden järjestelyä on jo aloitettu.
 Viime kesäinen postin lokerokokeilu meni ketuille, maksoimme kyllä lokerosta, mutta joku siinä ei toiminut sillä kaikki kesän aikana tulleet postit lojuivat täällä kotona osin pihalla ja sentään osa muoviloodassa jonka laitoimme varuiksi. Sinne pahuksen lokeroon postiin tuli kokonaista yksi kirje ja se maksoi melkein 30€ se kolmen kuukuden lokero. Mutta täytyy varmaan yrittää vielä uudestaan jos se tänä kesänä onnistuisi. Eihän meille tänne paljon postia edes tule, mutta vaivaa se ajatus että tuuli kuljettelee pankin maksutositteitamme pitkin pihaa.
Juu ja se on vain yksi näistä huolista, vaan tottapa tästä taas kerran selvitään asia kerrallaan.
Tuolla aiemmin lupasin laittaa kuvaa virkkaustyöstä, joka kyllä tällä hetkellä on jäissä, kun en tiedä tarkkaa mittaa paikasta jonne sen ajattelin, vaan tässä se nyt on.

Virkkaus on leveydeltään noin 12 senttiä virkkauskoukulla 1.25 ja langalla no 8, en tiedä onko tiedoista mitään hyötyä kenellekään, vaan siinä nyt ovat.

 Tässä vielä eilisen kävely lenkin tuloksia iloksenne, ilma oli mitä ihanin ja teimme kohtalaisen lenkin rauhallisesti kävellen ja nuuhkien kevään tuoksuja ja kuunnellen lintujen konserttia, niillä taitaa olla pesimispuuhia raivokkaista reviiri julistuksista päätellen.

Eilen soittelimme Skypen kautta kotosuomeen ja näin pienen lapsen lapsen lapsemmekin joka touhukkaasti yritti naputella tietokone näytön pimeäksi vikkelillä sormillaan.
Hän on jo iso jässikkä ja tutkii uteliaana maailmaa ja oppii joka päivä jotain uutta.

Elämän ihme on aina vain yhtä hämmästyttävä vaikka sitä on saanut  seurata jo kolmen sukupolven kanssa, ei siihen koskaan totu ja kyllästy. Niinkuin ei luontoon ja sen ihmeisiinkään kyllästy, aina se jaksaa yllättää ja ilmaista jotain uutta jota ei ole aiemmin tullut laittaneeksi merkille.
Aurinkoista viikkoa ystävät.