Ajan virta vinhasti vierii....

Kovin nopsaan on aika todella mennyt. Ihan kohta on päivä lyhyimmillään ja sitten se alkaakin jo taas pidentyä. Aiemmin syksyt tuntuivat aina paljon pidemmiltä, sitä oikein odotti että kunhan nyt jouluun jaksaisi, siitä eteenpäin sitten jo selvitään. Johtuneeko tästä iästä, että aika kiirehtää. 

Remonttimmekin on edennyt niin että kolmannessa kerroksessa on jo katto päällä. Tati kävi ottamassa sieltä kuvia ja niistä näin,  oli jo väliseinien paikkoja merkitty muutamalla tiilikerroksella. 

Tässä kotomme ennen remontin alkua ja alla jolloinkin välivaiheessa.
 .

Tästä näkee että katto on jo päällä, eli syksyn sateet eivät enää huolestuta yhtään. Kuva on sisäpihan puolelta, siksi näyttää erilaiselta. Niin ja läheisen kerrostalon kattotasanteelta otettu. 

Tänään päiväkävelyllä näin taas tämän "talven" ensimmäiset kukkivat nuokku käen kaalit kukassa ja olihan siellä yhtä ja toista muutakin kasvia kukassa. Viime viikko oli sateinen ja pilvinen, vaikutus näkyy luonnossa välittömästi. Kaikkialla vihertää ja ruohoa pukkaa sillä vauhdilla ettei tahdo silmiään uskoa. Nyt toivottelen mukavia joulun alus aikoja kaikille rakkaille ja läheisille ym;lle ihmisille. .

Syksy jatkuu Costa Blancalla.

Kauniit säät ovat hellineet meitä taas täällä talvikodissamme. Lämpöä on riittänyt, välillä vähän liikaakin. Matka meni vanhojen nuottien mukaan. Vaikeuksia tuotti vain pankkikortti joka päätti lopettaa toimintansa puolessa matkassa. Matkalla on huoltoasemia joille käy vain kortti ja gasoleo alkoi olla jo aika vähissä. Matka on aina jonkin verran jännittävä, enkä sitten ollenkaan kaipaisi tämän laatuisia jännitys momentteja lisää. No onneksi löytyi vielä pieni huoltamo jolle kelpasi ihan euron setelit, ennenkuin polttoaine loppui. Yöt nukuimme vanhastaan tutuissa hotelleissa, eka yö tietty laivassa ja toinen Oldenburgissa Saksassa hotel Hoheluftissa, hyvin uni maittoi ja aamiaisen voimin jatkoimme matkaa alaspäin A - 1 stä. Seuraava yö olikin jo Strasburgin korkeudella ja neljäs Ranskan alahelmoissa Sétessä. Vielä riitti ajourakkaa yli 900 kilometriä viimeisellekin ajopäivälle ja ruokakaupan kautta kotikadulle. En saanut vielä kotiporttia auki kun jalan vierestä kuului että nauuu.. Kisuliini oli heti toivottamassa meidät tervetulleeksi ja naapurin rouva myöskin. Hän oli kastellut silloin tällöin kasvejamme ja torviköynnos näytti hyvin pirteältä. Kultaköynnoskin oli selvinnyt hengissä, miten mukavaa. Siitä arki alkoi taas kulua. muutama päivä meni että nukuimme pitkät yöunet ja toivuimme matkaväsymyksestä. 

 





 

Tänä talvena olemme remontin pyörteissä. Meille rakennetaan kolmas kerros. Tati tahtoo sinne saunan ja minä yhden vieras huoneen lisää. Reilun viikon kuluttua revitään entinen katto pois ja muurataan seinät ylöspäin. Näistä tunnelmista myöhemmin lisää. Elämä muuttuu varmasti vähän haastavammaksi ja ainakin paljon meluisemmaksi. Mahdammeko voida asua tässä vai tuleeko kylmä, kattoon tulee sentään reikä rappuja varten. Remontin on luvattu kestävän neljä ja puoli kuukautta.!!!
Kaunista syksyä ystävät.

Mietteitä muutoksesta.

Taas on tullut se aika vuodesta että laitetaan kamat kasaan, lastataan ne autoon ja suunnataan auton nokka kohti pohjoista. Vielä muutama päivä jäljellä asioiden järjestelyyn ja sitten on lähtöpäivä edessä. Nyt meitä onkin matkalla kolme ihmistä kahden sijaan. Lapsen lapsi on seuranamme. Hän haluaa kokea minkälaista on matkata viikon verran läpi Euroopan. Keväinen Eurooppa on kaunis. Täällä kotikonnuillamme on tuhottoman kuivaa, vaan varmasti kunhan pääsemme vähän ylöspäin rannikkoa on paljon vehreämpää. Paljon kaikenmoista valmistelua tämä tietysti vaatii, auton huoltoa, lauttojen tilailua hotellien katselua ja varasinkin jo yhden. Kesän postit täytyy hoitaa jotenkin, netti laittaa lepäämään,,, yms yms. Kukkien kanssa on joka kevät murhetta kun ei niitä haluaisi heittää roskikseen, mutta ei oikein tahtoisi vaivata ketään niiden hoidollakaan. Kisuliinin hoito on pakko jättää jonkin vastuulle ja aika hyvin se on onnistunut tähän mennessä. Vaikka joka kevät mielessäni hyvästelenkin kisuliinin. Täällä on niin paljon ihmisiä jotka inhoavat eläimiä, eivätkä tahtoisi nähdä niitä silmissään. Kisuliini on kuitenkin selvinnyt jo kahdeksana vuonna hengissä, niin että ehkäpä se onnistuu tälläkin kertaa.
Saanpa välillä nukkua yöni rauhassa. Kisuliini nimittäin vaatii minut aina viereensä kun menee yöllä syömään alakertaan, meuhkaa aina niin kauan sängyn vieressä että herään, alkaa tiputella tavaroita yöpöydältä jos ei muuten saa hereille. Sitten mussuttaa hyrräten napsujaan kun menemme yhdessä alas. Olen laittanut kulkusia nyöriin roikkumaan oven viereen niin että kisu hyvin ylttää niihin. Niitä hän sitten kilisyttää jos haluaa öisin ulos. Helposti oppi,kerran näytin, että katsos näin ja niin meni tieto perille. Ei nyt on mentävä välillä peiton mutkaan koisimaan, että jaksaa taas huomenna.Kaunista kevään jatkoa ystävät.

Helmikuun loppurippeet..

Pitkälliseen flunssaan kyllästyneenä menin viimein lääkäriin ja sain lääkekuurin, ilmeisesti oli tarpeeseen kun osa lääkityksestä kestää kuukauden. Antibiootit sentään vain 10 päivää. Jospa tästä nyt sitten lopulta paranisi. Muuten vuoden alku on kulunut rattoisasti, sukulais vierailuja ja perheenjäsenten juhlia. Viimeksi oli viikon ilonamme tyttären tytär, vain viikon, mutta kumminkin.

 Vieraamme on nuori, vaan hyvin hänen aikansa kului meidän hiljaisessa kylässämme. Halutessaan olisi tietysti voinut lähteä hippaamaan ja seuraa olisi varmaan löytynyt viereisestä hotellistakin, joka mainostaa oheisen kuvan tavalla. Espanjassa isovanhemmat kuuluvat perheeseen vähän kiinteämmin kuin meillä Suomessa. Vaikkakin lastenkaitsijana tai kotiapuna tai muuna työreservinä, mutta kuitenkin. Sitä taustaa vasten ymmärtää hyvin kuinka houkuttelevaa voisi olla kuukausi ilman anoppia. Totuuden vuoksi on mainittava että siinä aivan vieressä oli toinen yhtä komia mainos jossa anoppi iloitsi että viimeinkin yksin.

 Tämä talven selkä on sitten taas taitettu ja alkaa olla aika mietiskellä miten ja mitä kautta keväällä ajelemme Suomeen. Lauttamatkojen tilailua ja hotellitarjontaan tutustumista, ajoreittejä, ajetaanko jotain muuta kautta, vai mennäänkö vanhoja tuttuja, kaikkea tällaista.
Päivämatkoja pitäisi saada lyhemmiksi, mutta silloin tulee yksi yöpyminen lisää ja aikaakin menee jo muutenkin melkein viikko.

Tämä kukkapuska omasta pihasta.

Niin mantelipuut sitten kukkivat taas kerran ja aika upeita nuo olivat ja ovat muutkin hedelmäpuut. Nyt aloittavat ihan kohta mimosat kukkimisensa ja sitä kyytiä kaikki muutkin kukat ja pensaat ja jos nyt lämpenee niin sitten se onkin nopeasti ohi. Kuivuus on pitänyt kukintaa niukempana kuin monena muuna keväänä. 
Vielä mainittakoon että kevään terassikausi on sitten avattu, joimme nimittäin viimeviikolla päiväkaffetta pihaterassilla parinakin päivänä. Illallista emme ole vielä terassilla nauttineet, mutta pian se on senkin aika. Osa tammikuun lopun vieraista heitti talviturkitkin jo näin aikasessa vaiheessa, kävi nimittäin meressä uimassa. Tati ja minä emme ole vielä edes paljain jaloin rannalla kävelleet, vaikka se varmaan kivaa oliskin, lämmittää aurinko niin mukavasti jo. 

Niin se taas alkoi...

Nimittäin uusi vuosi, naksis vain ja ajan ratas loksahti uuteen koloonsa. Olemme jo kohta kolme viikkoa opetelleet tätä uutta olemista. Hyvinhän se tuntuu sujuvan, ihan kuin vanhalta muistilta. 

Tuolla aiemmin kirjoittelin tutkimuksista joita minulle tehtiin. Niitä tehtiinkin sitten useampia ja tulokseksi saatiin että kaikki on toistaiseksi hyvin. Mitään pahan laatuista ei ole kasvamassa, niille krempoille joita jäi ei voi tehdä mitään ja niiden kanssa jaksaa elää. Niin että valoisin mielin eteenpäin.

Tatin verenpaine on reistaillut jo pidemmän aikaa tai oikeastaan lääkäri vähensi vahingossa lääkityksen ja nyt siitä valitimme. Lääkitys muuttuikin toisen laiseksi ja nyt tuntuu että se on liiankin voimakas. Verenpaineet laskevat liiankin alas. Täytyy sitä justeerata vielä, kaipa se siitä suttaantuu. 

 Eilen oli pilvinen päivä ja halusin ikuistaa meren, se kun on joka kerta niin erilainen, nyt siis tällainen.

 Nyt kun olemme päässet vuoden pimeimmästä ajan jaksosta alkaa luontokin taas heräillä. Nämä suloiset varpuorvokit ovat ensimmäisten joukossa aloittamassa kukintaa.

 

 Tomaattisatoa olemme nauttineet vähitellen. Mikä siinä onkaan kun ne tuntuvat aina maistuvan paremmilta kuin kaupasta tai torilta ostetut. Chilejäkin on kypsymässä, ne eivät kyllä vielä punerra, vaan kaikki aikanaan. En yhtään tiedä mikä lajike on kysymyksessä, kovasti se kasvaa ja tekee uusia puikuloita kovalla kiirellä. Me olemme näissä puutarha hommissa niin noviiseja että en tiedä pitääkö tuota chiliäkin vähän leikata ja rajoittaa, että se jaksaa kypsyttää palkonsa. Niitä näyttää tulevan ihan ruokotonta vauhtia. Vaan kokenut kaiken tietää, tai katsoo "kuukkelilla" netistä.

Hyvää vuoden jatkoa ystävät.

Vähän venähti....

Tämä ei oo totta.

Kuukauden kuluttua on jo joulu ohi.!!!
Melkein kolme kuukautta vietetty taas jo täällä talvikodissa. Matkat Suomeen ja takaisin tänne eteläisempään pesäpaikkaan ajelimme autolla. Saimme matkaan kulumaan melkein viikon mennen tullen.
Täällä on ollut kuivaa, melkein sateetonta tämä kolme kuukautta. Vaan eilen ja tänään on sitten viimein vettäkin satanut. Suuressa osin Espanjaa on jo nähty luntakin tänä syystalvena.
Viimein on jokuset ilmoitelleet tulevansa käymään. Kovin rauhassa olemmekin saaneet olla, vähempikin rauha kyllä riittäisi.
Me hassut kuljettelemme noita kasveja edes takaisin näillä muuttomatkoillamme ja tällä kertaa toimme Suomesta tomaatin taimenen tullessamme. No se kasvoi ja kasvoi ja kasvoi....
Se kasvoi kattoon saakka ja kukkii komiasti. Tomaatteja vain kasvaa kovin vähän. Olemme kyllä jo jokusen saaneet maistiaisiksi. Syöhän niitä...


Mukavaa  joulun odotusta ystävät.

Nyt on kesä.

Niin nyt on vihdoinkin kesä, yö lämpötilatkin jo liki +20, päivällä +25 ja yli. Auringon kierto lämmittää katuterassia niin aamulla kuin illallakin. Talvikuukausina siihen ei aurinko yllä. 
 Naapurin viiniköynnös on tehnyt hänen terassilleen vihreän katon ja pursuu jo yli reunojen. Omalla terassilla kukkarunsaus.

Luonnossa jo kukinta kausi lähes ohi. Onneksi nämä kukkaset ovat naapurin huollossa, eivät siis kuiva kesän aikana. Meidän kukkasemme ehtivät joka kesä kuolla, vaikka naapuri niitä silloin tällöin kasteleekin.
 Kehäkukka ja krassi ovat selvinneet hengissä siksi että siementävät joka vuosi itsensä uudelleen ja kun syksyn tullen alamme kastella, sieltä ne nousevat ja kukoistavat koko talven.
Toisaalta on kivakin kokeilla uusia lajeja ja eri väriyhdistelmiä.
Pääsemme tänä vuonna lähtemään kotomaahan tavallista myöhemmin ja sureksin jo sitä että kielot ovat pian kukkineet. Viime kevät oli niin ihana kun kielot kukkivat ympäri tonttia ja levittivät ihanaa tuoksuaan ylen palttisesti. Alkukesä on Suomessa ollut tavallista lämpöisempi, saapa nähdä mimmoinen on loppukesä jos nyt pääsemme sitä kokemaan.

 Amaryllis teki näiden neljän kukan lisäksi vielä toisenkin kukkavarren jossa on kolme yhtä hurmaavaa kukkaa.

Tätä sinisilmää on koko laatikko täysi ja se on tosi näyttävä, olen tainnut heittää siemenpussin pois, niin että nimeä en sille osaa sanoa. Kovasti rehevä kasvutapa eikä kukkien määrässä nuukailla.

Vielä reilu viikko ennenkuin saamme viimeiset kokeiden tulokset. Sitten onkin ohjelmassa auto ajelua läpi Euroopan kohti pohjoista.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, niin kokeissa kuin matkallakin. Hyvää kesän jatkoa rakkaat sukulaiset ja ystävät.