Viileää ja lämmintä vuorotellen.

Aika kulkee järkähtämättä eteenpäin, välittämättä meidän ihmisten toimista. Olen voimakkaasti tietoinen ajan kulumisesta. Pyytelen nöyrästi että saisin katsella tätä elon taivalta vielä 10 tai jopa 20 vuotta. Onneksi emme kukaan voi olla varmoja päiviemme määrästä. Olen vähän sairastellut ja joudun muutaman kuukauden kuluttua tutkimuksiin, siksi tämä epävarmuus ja ahneus jatkaa vielä tätä elontaivalta.
Olimme jokin aika sitten ajelulla tutkimassa kevään ensimerkkejä ja löytyihän niitä. Mantelipuut olivat niin kauniisti kukassa kuin vain voi toivoa. Mehiläiset tekivät ahkerasti töitään, pitäen tasaista surinaa kukkivien puiden ympärillä. Kulkiessani puiden väleissä ja hakiessani parhaita kuvauspaikkoja tuli samalla käveltyä päivän liikunta annos.

Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi, hieno päivä kaikkiaan. Muitakin kukkivia kasveja näkyi kuten rohtosini pallo, rosmariini ja varpu keltaisin hernemäisin kukkasin, en ole tullut katsoneeksi mikä se on.

Tämän retken jälkeen tulikin kovin tuulisia päiviä, kunhan eivät kukat menneet sen tien. Vuosi sitten olivat talven kylmimmät päivät juuri helmikuussa. Saapa nähdä miten on tänä vuonna. Kuivaa on ollut, eipä sadetta ole tullut kuin muutamana harvana päivänä joskus toista kuukautta sitten. Luonto oikeastaan olisi sateen tarpeessa ja kasvukin pääsisi sitten kunnolla vauhtiin.
Valoisia päiviä kevät talveenne hyvät ihmiset.

Uutukainen vuosi.

Olemme jo opetelleet pari viikkoa elämään tätä uutta vuotta. Näköjään se sujuu samoin konstein kuin tuo entinenkin. Ällöttävä flussa sairastettu ja olo alkaa vähitellen normalisoitua. Olikin tavallista nuhaflunssaa ankarampi tällä kertaa. Vei niin huonoon kuntoon että pyörtyä muksahdin alas vessan pytyltä ja onnistuin siinä alas kolistessani kolhimaan otsani ja vähän muitakin paikkoja. Otsan alueen veren purkaumat tapaa vähitellen lasketella alaspäin ja niin tälläkin kertaa, olihan upeat värit luomella jonkin aikaa. Lääkäri setääkin piti käydä puhuttelemassa, kun muuten ei vatsa suostunut aloittamaan ruuan sulatusta uudelleen. Sanoin miehelleni kyllä että nyt taitaa taju mennä, vaan kun en ole ollut pyörtyilevää sorttia aiemmin, ei hän ehättänyt heti hätiin. Oli sitten eka kerta kun pyörryin koko yli 60 ikävuoteni aikana.
 

Laitoimme syksyllä muutamia siemeniä kasvamaan, basilikaa, salaattia, persiljaa, tomaattia, paprikaa, kaikki itivät melko hyvin. Viereisessä 
kuvassa tomaatin alku. Salaattia on kasvanut hyvin, 
basilikaa yli tarpeen, persiljaa tarpeeksi. Sitten nämä tomaatit, hyvin nekin lähtivät alkuun niinkuin kuvasta näkyy. Taisi vain olla joku vähän erikoinen lajike.

Olemme nostaneet sen nyt tuohon yläkerran terassille ja se kasvaa kuin meinaisi kattoon asti ulottua. Tomaatin alkuja on ihan kiitettävästi ja satoakin on jo korjattu. Ja kuten kuvasta 
näkyy kokoa on melkoisesti. Makukin ihan kohdallaan. Seuraavaat näyttäisivät olevan vähän tavan omaisempia ja hyvä niin.
Tästä sitä nyt sitten jatketaan eteenpäin, tomaatti minä ja kumppanit, pitäkäähän lippu korkealla,kyllä se siitä taas iloksi muuttuu.

Ja niin joulu joutui jo...

Viettelemme joulupäivää, lämpöä ulkosalla joku +14 astetta. Aurinko paistaa nyt kun aamuinen sumu on haihtunut.
 Sini taisi ottaa skeittilautansa ja meni ulkoilemaan.
 Laitoimme vähän possua uuniin ja laatikot ovat lämpiämässä. Tati keittelee sekahedelmä soppaa jälkkäriksi. Juomme viintä laatikoiden kyytipojaksi ja maleksimme ruokapöydässä rupatellen mahdollisimman pitkään. Että on kivaa...
Kaipaamme vain koko muuta porukkaa samaan pöytään.
Sellainen joulu olisi kyllä mukava vielä kerran kokea, että saisimme kaikki siskot, lapset, äidit,isit, mummit ja papat samaan pöytään, niitä tärkeitä ihmisiä on kyllä aika porukka !
Saa nähdä saako Tiitu tuon pöytäkoneen toimimaan, meinasimme jo heittää sen roskikseen, vaan välillä se jo pyörii...

Toivotamme kaikille rauhallisia joulun jatkoja ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle.

Ihan tavallinen aamu.

Ihan tavallinen aamu, heräsin naapurin remontin ääniin. Molemmin puolin rivitalo asuntoamme tehdään remonttia. Aurinko kultaili ujosti vastapäisen talon yläosia. Ilmassa oli vielä vähän utua öisen kasteen ja viileyden seurauksena. Lämpöä ulkomittarin mukaan + 12 astetta joka alkoi heti nousta kun auringon lämpö ehti alemmaksi. Kisuliini kipaisi heti sisälle aamuöisiltä retkiltään kun Tati aukaisi ulko oven, tarkistaakseen lämpötilan. Jotain jännittävää oli ulkosalla taas tapahtunut, sillä Kisulla kuului olevan paljon asiaa sisälle tultuaan. Nousin vasta kun kuulin kahvipannun kolinaa. Valvoin illalla myöhempään kuin Tati ja päästin yöllä Kisuliinin ulos ja kerran sen kanssa piti käydä yöllä syömässäkin. Se hassu ei voi mennä yksin alakertaan syömään vaikka kupissa on ruokaa, aina pitää herätä kummiksi. Siitä päivä taas kerran alkoi, aurinko nousi korkealle ja lämmitti mukavasti, taivaalla purjehti muutama valkea pilvenhattarakin. Aamiaisen jälkeen kudon sukkaa ja lueskelinkin vähän. Ruokaostoksillakin kävimme lähikylässä. Välipalaa sisäpihan terassilla ja terassin ovet olivat auki useamman tunnin kun oli niin lämmintä. Kastelimme terassilla kasvavia kasvejamme, tomaati on alkanut tehdä pieniä raakileita ja siinä on paljon kukkasiakin. Salaatti yrittää tehdä kerää ja basilika on niin iso, että se pitäisi varmaan nyppiä jo kuivattavaksi, meinaa kukkia jo. Ihmeköynnöstä on leikattu jo useammankin kerran ja muratti kasvaa niin että meinaa kadota naapuri näkyvistä. Joulutähti kasvaa rehottaa ja ei ole tietävinäänkään että pitäisi tehdä punaista latvakukkaa.
 Maija-täti soitteli että olivat löytäneet vuokra asunnon ja muuttavat huomenissako se nyt oli. Asunto on ihan Torren keskustassa ja aika lähellä merta. No onhan sen pakko olla aika lähellä kun koko Torre on meren rannalla.
 Yllättävän pian onkin jo ilta ja TV;stä alkaa sarjat joita olen silloin tällöin seurannut ja Tati lataili tietsikalle Suomen TV;stä Sydämen asialla. Sain vielä tämän päivän aikana kudottua ne kolmannet villasukat valmiiksi. Nyt on sitten jo niin ilta että vielä kuppi teetä ja tutimaan
 Hyvää yötä vaan ystävät

Ajan virrassa.

Kuukausi kulunut ja vähän toistakin, siitä kun tulimme tänne talvi kotiimme. Niin helposti solahdimme tähän normaaliin arkeen. Tuntui hyvältä käydä kaupassa tutussa Mercadonassa ja kassa kertoo aivan toisenlaisia lukemia kuin Suomessa. Tänä kesänä tuntui että Suomen hinnat olivat lähes kaksinkertaiset kuin täällä. Se on helppo tarkistaa sillä kirjaan joka päivä ostokset ylös. Syömme suurin piirtein samoin molemmissa maissa. Suomessa en pääse kaupasta ulos kassillisen ruokaa ostettuani alle 40 - 50 € ja täällä saan vielä 20 € sesta takaisin. Siitä erotuksesta saamme talven aikana kerättyä sen verran säästöä, että pääsemme kesäisin käymään Suomessa. Tulevaisuudesta en tietenkään tiedä, nousussa ovat hinnat täälläkin ja lääkekuluihin oli kesän aikana tullut jo 10% omavastuu. Onneksi lääkkeetkin ovat täällä vähän edullisempia kuin Suomessa, omavastuu ei tunnu niin mahdottomalta.
Sadettakin olemme jo muutaman kerran saaneet, vaikka näillä tienoin se on ollutkin aika maltillista. Luonnosta sen kyllä huomaa, vihreys valtaa alaa ihan melkein päivässä. 

Tällaisia putkahtaa maasta,
hassulla ei ole mitään lehtiä, vain kukkavana nousee suoraan maasta.
Näitä en ole sattunut huomaamaan aiemmin,
vaikka olemme tuossa vitikossa kävelleet joka viikko täällä ollessamme.  Olemme sentään olleet täällä jo yli 14 vuotta, eli kasvit kasvavat kovin eri tavalla eri vuosina.

 Tämä puska näyttäisi kasvavan koko ajan, välillä kuivana ja melkein kuolleen näköisenä, vaan odotappa kun räpsäsee vähän vettä. Se on yltympäriinsä täynnä kukkaa. Kasvaa korkeina melkein metrisinä puskina ja valtaa kaikki polun vieret ja joutomaat.
Löysin jostain kasvikirjasta sen nimenkin vaan en nyt lähde hakemaan mikä se oli.

Alinna on Eukalyptus kukassa taas, tiputtelee sellaisia pieniä hattuja jokka on noiden kukkien suojana ensin, ratisevat jaloissa kun kävelee puiden alla.

 Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut ja siitä osaan nykyisin olla kiitollinen. 
Opin melkein kerrasta silloin alkuaikoina kun olimme täällä ja napisin, että elämä on niin tasaista että roskapussin vienti roskikseen alkaa olla jännittävin juttu. Heti seuraavalla viikolla ajoimme kolarin ihan uudella autollamme. Onneksi olimme edellis päivänä tehneet siihen vakuutuksen, saimme automme muutaman kuukauden kuluttua korjattuna takaisin. Mutta tunnetasolla se tuntuu vieläkin.
En ole ollut ikävystynyt, sillä tekemistä kyllä riittää ja on sentään vielä jotain pään sisäistä elämää ja toimintaa jäljellä. Ilolla tervehdin aina uutta päivää ja illalla ihmettelen, mihin  ja miten se päivä on taas mennyt. 
Siispä mukavaa syksyä ystävät ja iloa päiviinne.

Kesän muistelua vielä.

Meillä ei ollut nyt, menneenä kesänä, siellä uusvanhassa kesäpaikassamme vielä peruna maata muokattuna, mutta pussissa oli kolme perunaa jotka kulkeutuivat etelästä mukanamme Suomeen. Niissä oli jo monen sentin idut. Kun en muuta keksinyt täytin vanhan sadevesi tynnyrin mullalla ja tökkäsin ne potut sinne ja pönttö aurinkoiseen paikkaan. Eipä aikaakaan kun tapahtui näin.

Sieltä alkoi nousta vartta niin että kohisi.
kun ne vähän kasvoivat, lisäsin vielä vähän multaa. 
Vettäkin heitin joskus, vaikka tänä kesänä sitä kyllä tuli taivaaltakin ihan tarpeeksi.
 Lannotusta välillä jotain kanan kakkaa mitä sattui olemaan, ehkä kerran.
 Kesä kului ja päivät vaihtuivat toisiin, peruna 
 lykkäsi vartta.


Odottelin että alkaisi kukkia, ennen sanottiin, että ei kannata mennä kaivelemaan uusia perunoita ennen kuin peruna kukkii, vaan kukkia ei alkanut 
 ilmestyä.

Tässä vaiheessa siinä näkyi jotain nupun alkuja, mutta sitten tuli kova tuulinen ja sateinen, viileä yö ja kun seuraavan kerran tarkastin, olivat nupun aiheet kuivaneet.





En enää kestänyt jännitystä vaan sallin isännän kaivaa, mitä sieltä nyt sitten löytyykään.

Tällaisia sieltä sitten löytyi ja että olivat hyviä !

Kesä vai syksy...?

Otsikon kysymys on aiheellinen sillä jokin aika sitten lehdet putoilivat puista ja lämpötila oli jossain 10 -12 asteen paikkeilla. Nyt on lämmintä liki 30 astetta ja ympäröivä luonto on aika kuivan näköistä.  Olemme siis tehneet joka syksyisen vaelluksemme tänne lämpöisemmälle kotikonnullemme. Onneksi yölämpötilat ovat sentään jo alle kahdenkymmenen asteen, ainakin aamuyöstä. Ensimmäiset yöt olivat vähän hikisiä, oli enemmän noita asteitakin. Alkavalle viikolle on luvattu edelleen noin 30 asteen lämpötiloja, täytyy varmaan valua tonne rantaan, siellä voi sentään kastautua mereen ettei tule liian kuuma tällaiselle pohjoisen kylmäveriselle asukille. 
Matka meni taas ihan hyvin, aika pitkiä päivämatkoja ajelimme niinkuin aina ennenkin, vaan siinähän se meni. Hotellimajoituksetkin onnistuivat, vaikka emme varanneet yhtään etukäteen. Suurin ruuhka Euroopassa oli onneksi jo ohi siinä vaiheessa kun matkasimme.

 Hyvää syyskesän jatkoa ystävät, sytytelkää lyhtyjä ja kynttilöitä, nyt alkaa jo olla niiden aika.