Helmikuun loppurippeet..

Pitkälliseen flunssaan kyllästyneenä menin viimein lääkäriin ja sain lääkekuurin, ilmeisesti oli tarpeeseen kun osa lääkityksestä kestää kuukauden. Antibiootit sentään vain 10 päivää. Jospa tästä nyt sitten lopulta paranisi. Muuten vuoden alku on kulunut rattoisasti, sukulais vierailuja ja perheenjäsenten juhlia. Viimeksi oli viikon ilonamme tyttären tytär, vain viikon, mutta kumminkin.

 Vieraamme on nuori, vaan hyvin hänen aikansa kului meidän hiljaisessa kylässämme. Halutessaan olisi tietysti voinut lähteä hippaamaan ja seuraa olisi varmaan löytynyt viereisestä hotellistakin, joka mainostaa oheisen kuvan tavalla. Espanjassa isovanhemmat kuuluvat perheeseen vähän kiinteämmin kuin meillä Suomessa. Vaikkakin lastenkaitsijana tai kotiapuna tai muuna työreservinä, mutta kuitenkin. Sitä taustaa vasten ymmärtää hyvin kuinka houkuttelevaa voisi olla kuukausi ilman anoppia. Totuuden vuoksi on mainittava että siinä aivan vieressä oli toinen yhtä komia mainos jossa anoppi iloitsi että viimeinkin yksin.

 Tämä talven selkä on sitten taas taitettu ja alkaa olla aika mietiskellä miten ja mitä kautta keväällä ajelemme Suomeen. Lauttamatkojen tilailua ja hotellitarjontaan tutustumista, ajoreittejä, ajetaanko jotain muuta kautta, vai mennäänkö vanhoja tuttuja, kaikkea tällaista.
Päivämatkoja pitäisi saada lyhemmiksi, mutta silloin tulee yksi yöpyminen lisää ja aikaakin menee jo muutenkin melkein viikko.

Tämä kukkapuska omasta pihasta.

Niin mantelipuut sitten kukkivat taas kerran ja aika upeita nuo olivat ja ovat muutkin hedelmäpuut. Nyt aloittavat ihan kohta mimosat kukkimisensa ja sitä kyytiä kaikki muutkin kukat ja pensaat ja jos nyt lämpenee niin sitten se onkin nopeasti ohi. Kuivuus on pitänyt kukintaa niukempana kuin monena muuna keväänä. 
Vielä mainittakoon että kevään terassikausi on sitten avattu, joimme nimittäin viimeviikolla päiväkaffetta pihaterassilla parinakin päivänä. Illallista emme ole vielä terassilla nauttineet, mutta pian se on senkin aika. Osa tammikuun lopun vieraista heitti talviturkitkin jo näin aikasessa vaiheessa, kävi nimittäin meressä uimassa. Tati ja minä emme ole vielä edes paljain jaloin rannalla kävelleet, vaikka se varmaan kivaa oliskin, lämmittää aurinko niin mukavasti jo. 

Niin se taas alkoi...

Nimittäin uusi vuosi, naksis vain ja ajan ratas loksahti uuteen koloonsa. Olemme jo kohta kolme viikkoa opetelleet tätä uutta olemista. Hyvinhän se tuntuu sujuvan, ihan kuin vanhalta muistilta. 

Tuolla aiemmin kirjoittelin tutkimuksista joita minulle tehtiin. Niitä tehtiinkin sitten useampia ja tulokseksi saatiin että kaikki on toistaiseksi hyvin. Mitään pahan laatuista ei ole kasvamassa, niille krempoille joita jäi ei voi tehdä mitään ja niiden kanssa jaksaa elää. Niin että valoisin mielin eteenpäin.

Tatin verenpaine on reistaillut jo pidemmän aikaa tai oikeastaan lääkäri vähensi vahingossa lääkityksen ja nyt siitä valitimme. Lääkitys muuttuikin toisen laiseksi ja nyt tuntuu että se on liiankin voimakas. Verenpaineet laskevat liiankin alas. Täytyy sitä justeerata vielä, kaipa se siitä suttaantuu. 

 Eilen oli pilvinen päivä ja halusin ikuistaa meren, se kun on joka kerta niin erilainen, nyt siis tällainen.

 Nyt kun olemme päässet vuoden pimeimmästä ajan jaksosta alkaa luontokin taas heräillä. Nämä suloiset varpuorvokit ovat ensimmäisten joukossa aloittamassa kukintaa.

 

 Tomaattisatoa olemme nauttineet vähitellen. Mikä siinä onkaan kun ne tuntuvat aina maistuvan paremmilta kuin kaupasta tai torilta ostetut. Chilejäkin on kypsymässä, ne eivät kyllä vielä punerra, vaan kaikki aikanaan. En yhtään tiedä mikä lajike on kysymyksessä, kovasti se kasvaa ja tekee uusia puikuloita kovalla kiirellä. Me olemme näissä puutarha hommissa niin noviiseja että en tiedä pitääkö tuota chiliäkin vähän leikata ja rajoittaa, että se jaksaa kypsyttää palkonsa. Niitä näyttää tulevan ihan ruokotonta vauhtia. Vaan kokenut kaiken tietää, tai katsoo "kuukkelilla" netistä.

Hyvää vuoden jatkoa ystävät.

Vähän venähti....

Tämä ei oo totta.

Kuukauden kuluttua on jo joulu ohi.!!!
Melkein kolme kuukautta vietetty taas jo täällä talvikodissa. Matkat Suomeen ja takaisin tänne eteläisempään pesäpaikkaan ajelimme autolla. Saimme matkaan kulumaan melkein viikon mennen tullen.
Täällä on ollut kuivaa, melkein sateetonta tämä kolme kuukautta. Vaan eilen ja tänään on sitten viimein vettäkin satanut. Suuressa osin Espanjaa on jo nähty luntakin tänä syystalvena.
Viimein on jokuset ilmoitelleet tulevansa käymään. Kovin rauhassa olemmekin saaneet olla, vähempikin rauha kyllä riittäisi.
Me hassut kuljettelemme noita kasveja edes takaisin näillä muuttomatkoillamme ja tällä kertaa toimme Suomesta tomaatin taimenen tullessamme. No se kasvoi ja kasvoi ja kasvoi....
Se kasvoi kattoon saakka ja kukkii komiasti. Tomaatteja vain kasvaa kovin vähän. Olemme kyllä jo jokusen saaneet maistiaisiksi. Syöhän niitä...


Mukavaa  joulun odotusta ystävät.

Nyt on kesä.

Niin nyt on vihdoinkin kesä, yö lämpötilatkin jo liki +20, päivällä +25 ja yli. Auringon kierto lämmittää katuterassia niin aamulla kuin illallakin. Talvikuukausina siihen ei aurinko yllä. 
 Naapurin viiniköynnös on tehnyt hänen terassilleen vihreän katon ja pursuu jo yli reunojen. Omalla terassilla kukkarunsaus.

Luonnossa jo kukinta kausi lähes ohi. Onneksi nämä kukkaset ovat naapurin huollossa, eivät siis kuiva kesän aikana. Meidän kukkasemme ehtivät joka kesä kuolla, vaikka naapuri niitä silloin tällöin kasteleekin.
 Kehäkukka ja krassi ovat selvinneet hengissä siksi että siementävät joka vuosi itsensä uudelleen ja kun syksyn tullen alamme kastella, sieltä ne nousevat ja kukoistavat koko talven.
Toisaalta on kivakin kokeilla uusia lajeja ja eri väriyhdistelmiä.
Pääsemme tänä vuonna lähtemään kotomaahan tavallista myöhemmin ja sureksin jo sitä että kielot ovat pian kukkineet. Viime kevät oli niin ihana kun kielot kukkivat ympäri tonttia ja levittivät ihanaa tuoksuaan ylen palttisesti. Alkukesä on Suomessa ollut tavallista lämpöisempi, saapa nähdä mimmoinen on loppukesä jos nyt pääsemme sitä kokemaan.

 Amaryllis teki näiden neljän kukan lisäksi vielä toisenkin kukkavarren jossa on kolme yhtä hurmaavaa kukkaa.

Tätä sinisilmää on koko laatikko täysi ja se on tosi näyttävä, olen tainnut heittää siemenpussin pois, niin että nimeä en sille osaa sanoa. Kovasti rehevä kasvutapa eikä kukkien määrässä nuukailla.

Vielä reilu viikko ennenkuin saamme viimeiset kokeiden tulokset. Sitten onkin ohjelmassa auto ajelua läpi Euroopan kohti pohjoista.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, niin kokeissa kuin matkallakin. Hyvää kesän jatkoa rakkaat sukulaiset ja ystävät.

Vaikeuksien viikko.

Nyt on kohta viikko kärvistelty vatsa taudissa. Välillä näytti jo että paranee vaan ei. Iskä aloitti varmaan liian pian syömisen, olisi pitänyt paastota vähän pidempään. Nyt särkee heti kun jotain laitta massuun. 
Lääkäri määräsi vain kipulääkettä ja niidenkin syöminen on vähän riskialtista. Mutta on pakko kun muuten koskee niin kovasti.
Ilmat näyttäisivät vähitellen lämpenevän ja luonto kukkii ja vihertää jo kovasti. Plataanikin on saanut jo uudet vaalean vihreät lehden alut. Mimosan kukinta alkaa olla jo vähitellen ohitse.  
Pääsiäisen viettäjiä on asunnot täynnä ja autoja parkkipaikat piukassa. Onhan se kiva että välillä on elämää.
Talvi täällä onkin ollut jokseenkin rauhallista. Ympäristössä kun asuu pysyviä asukkaita entistä vähemmän. Kunhan nuo kerrostalot kaikki valmistuvat toivottavasti se tuo edes muutaman uuden askkaan paikalle. Nyt näyttäisi että niistä on vasta muutama asunto myyty.

Tomaatti on kasvanut ja tuottaa satoa nyt niin että ei ehdi kaikkia syödä. Kohta täytyy etsiä säilöntä ohjeita jos tätä menoa jatkuu.

Suvun piirissä on ollut ajatuksia asunnon ostosta täältä ja tässä olisi taas yksi, rauhallisen aukion laidalta Guardamar Segurasta, Buenavistan alueelta, kyllä näitä täällä on ja vaihtuvuus näyttäisi olevan aika suuri.
Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille ja kaunista kevättä.

Viileää ja lämmintä vuorotellen.

Aika kulkee järkähtämättä eteenpäin, välittämättä meidän ihmisten toimista. Olen voimakkaasti tietoinen ajan kulumisesta. Pyytelen nöyrästi että saisin katsella tätä elon taivalta vielä 10 tai jopa 20 vuotta. Onneksi emme kukaan voi olla varmoja päiviemme määrästä. Olen vähän sairastellut ja joudun muutaman kuukauden kuluttua tutkimuksiin, siksi tämä epävarmuus ja ahneus jatkaa vielä tätä elontaivalta.
Olimme jokin aika sitten ajelulla tutkimassa kevään ensimerkkejä ja löytyihän niitä. Mantelipuut olivat niin kauniisti kukassa kuin vain voi toivoa. Mehiläiset tekivät ahkerasti töitään, pitäen tasaista surinaa kukkivien puiden ympärillä. Kulkiessani puiden väleissä ja hakiessani parhaita kuvauspaikkoja tuli samalla käveltyä päivän liikunta annos.

Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi, hieno päivä kaikkiaan. Muitakin kukkivia kasveja näkyi kuten rohtosini pallo, rosmariini ja varpu keltaisin hernemäisin kukkasin, en ole tullut katsoneeksi mikä se on.

Tämän retken jälkeen tulikin kovin tuulisia päiviä, kunhan eivät kukat menneet sen tien. Vuosi sitten olivat talven kylmimmät päivät juuri helmikuussa. Saapa nähdä miten on tänä vuonna. Kuivaa on ollut, eipä sadetta ole tullut kuin muutamana harvana päivänä joskus toista kuukautta sitten. Luonto oikeastaan olisi sateen tarpeessa ja kasvukin pääsisi sitten kunnolla vauhtiin.
Valoisia päiviä kevät talveenne hyvät ihmiset.

Uutukainen vuosi.

Olemme jo opetelleet pari viikkoa elämään tätä uutta vuotta. Näköjään se sujuu samoin konstein kuin tuo entinenkin. Ällöttävä flussa sairastettu ja olo alkaa vähitellen normalisoitua. Olikin tavallista nuhaflunssaa ankarampi tällä kertaa. Vei niin huonoon kuntoon että pyörtyä muksahdin alas vessan pytyltä ja onnistuin siinä alas kolistessani kolhimaan otsani ja vähän muitakin paikkoja. Otsan alueen veren purkaumat tapaa vähitellen lasketella alaspäin ja niin tälläkin kertaa, olihan upeat värit luomella jonkin aikaa. Lääkäri setääkin piti käydä puhuttelemassa, kun muuten ei vatsa suostunut aloittamaan ruuan sulatusta uudelleen. Sanoin miehelleni kyllä että nyt taitaa taju mennä, vaan kun en ole ollut pyörtyilevää sorttia aiemmin, ei hän ehättänyt heti hätiin. Oli sitten eka kerta kun pyörryin koko yli 60 ikävuoteni aikana.
 

Laitoimme syksyllä muutamia siemeniä kasvamaan, basilikaa, salaattia, persiljaa, tomaattia, paprikaa, kaikki itivät melko hyvin. Viereisessä 
kuvassa tomaatin alku. Salaattia on kasvanut hyvin, 
basilikaa yli tarpeen, persiljaa tarpeeksi. Sitten nämä tomaatit, hyvin nekin lähtivät alkuun niinkuin kuvasta näkyy. Taisi vain olla joku vähän erikoinen lajike.

Olemme nostaneet sen nyt tuohon yläkerran terassille ja se kasvaa kuin meinaisi kattoon asti ulottua. Tomaatin alkuja on ihan kiitettävästi ja satoakin on jo korjattu. Ja kuten kuvasta 
näkyy kokoa on melkoisesti. Makukin ihan kohdallaan. Seuraavaat näyttäisivät olevan vähän tavan omaisempia ja hyvä niin.
Tästä sitä nyt sitten jatketaan eteenpäin, tomaatti minä ja kumppanit, pitäkäähän lippu korkealla,kyllä se siitä taas iloksi muuttuu.