Vuoden 2016 muistelu jatkuu

                                            Cistus kukkii helmikuulla, samoin asterikki.

     Omat kukkapenkit ovat täynnä kukkaa 23 03 2016 ja tomaattikin versoo jo lupaavasti.

         Vaaleanpunainen kierto levittelee kukkamattoaan katujen varsien kaunistukseksi
.

                        Helmikuussa kukkineet nektariinit näyttävät huhtikuun alussa tältä

Välillä vähän päivitystä.

Hupsista rallaa onpa aika vilahtanut aika pätkän eteenpäin. On sen verran pitkä tauko etten sitä kokonaan ala harsimaan, vaan jospa jotain tästä vuodesta.

Tammikuu alkoi mieluisilla vierailla joiden kanssa aika kului ihan siivillä. 

Komeita iltaruskoja riitti. Ja heti kun vuodenvaihteesta pääsimme ohi alkoi jonkin sortin kukkasetkin kukkia.

Aina jotain kukkaa on olipa sitten kesä eli talvi. 

Helmikuussa konttasin aidan alitse lähialuella olevalle hedelmätarhalle ja että siellä oli kaunista, kuvasin ihan huumaantuneena ja väliin hengin pitkään. on se vaan niin hienon näköistä.
Nämä vaaleanpunaiset on siis nektariinin kukkasia.


Tämä  sivun käyttö on käynyt vaikeaksi, täytyy jatkaa toiste.

Remontti valmis.

Kuten otsikosta näkee valmistuihan se remontti sitten lopulta. Nyt olisi tilaa vieraidenkin olla omassa rauhassaan, nukkua tai valvoa, sillä vierashuone on kolmannessa kerroksessa. Siellä on nyt myös sauna, pieni mutta tehokas. 

 Raput yläkertaan ovat kyllä todella kiverät, vaan kyllä  ne vain toimivat ihan hyvin.
Sauna on ylimääräinen bonus, kyllä tuntui mukavalta kun oli viileitä päiviä ja vähän huono kunto, siellä lämpesi ja tuli tosi puhtaaksi.
En tiedä kaipaisiko sitä niinkään kuumina kesäpäivinä, vaan talvella se on kyllä mukava.

Nyt  elämmekin jo sitä aikaa vuodesta että alamme valmistautua Suomeen lähtöön. Tukholma - Turku lautta on jo varattu ja eka yöpyminenkin täältä alkumatkasta. Lähtö meni kesäkuun puolelle ja voi olla että majoituspaikat ovat jo aika täysiä. Siitä se sitten taas alkaa, melkein viikon kestävä kevätvaellus. Toivottavasti kaikki sujuu taas nuottien mukaan. Näillä näkymin jatkamme vasta kesäkuun puolella. Siispä hyvää alkukesää kaikille blogiystäville.

Remontti talvi jatkuu.

Vuotta on kulunut jo melkoisesti ja remontti vain jatkuu. Asumme vuokralla naapuri kerros talossa. Vähitellen kotimme muotoutuu uuteen uskoon. Koska valmistuu, en tiedä, välillä tahtoo usko loppua. Rattoisasti tässä on kyllä talven selkä taittunut ja kevät on ihan nenän edessä. Vielä on luvattu viileitä öitä, vaan kevättä se kyllä jo on. Sadettakin saimme sen verran että terassin lasit on tosi suttuisen näköiset. Niin ja tänään oli maanjäristyskin heilutellut. Emme sitä kyllä huomanneet, tiesimme siitä sitten vasta kun uutisissa sanottiin. Kuitenkin 5.2 rihterin asteikolla.

Tässä  kuva kolmikerroksiseksi kasvaneesta kodistamme, kuva kadun puolelta Kaikki kasvien kasvatukset ja muut normitouhumme ovat nyt jääneet unholaan. Munakoisokin kuivahtivat kun ei ihan joka päivä pääsyt sitä hoitelemaan. Pölyn leviämisen vuoksi oli makuuhuoneiden ovet teipattu osaksi aikaa umpeen. Nyt kyllä jo auki, vaan ei oikein juuri nyt ole intoa kasvatella mitään. Unetkin tahtoo olla kateissa kun pitää yökaudet mietiskellä millä ilveellä saamme parisängyn sinne kolmanteen kerrokseen ja sohvan ja muut vermeet. Sinne kun tulee kierreportaat ja ne on kapeat. Etukäteen, eli nyt ei voi vielä viedä mitään, ovat remontti miesten tiellä ja likaantuisivatkin. Ne portaatkin viedään tuosta ylhäällä näkyvästä lävestä sisään, jossa on vielä savupiippukin edessä. Piippu kyllä joudutaan katkaisemaan ja myöhemmin rakentamaan uudestaan. Kissa ei tajua miksi mennäänkin toiseen taloon ja toisten kissojen reviirille. Viikkojen taistelun jälkeen sentään nukkuu yönsä meidän kanssamme.  Kolme kuukautta vielä olisi aikaa olla täällä talvisäilytyksessä, sitten kesäksi Suomeen. 

 

      Tässä vielä kukkiva mantelipuun oksa keväisenä tervehdyksenä sinne vielä lumen vallassa olevaan Suomeen.                                                                  

Ajan virta vinhasti vierii....

Kovin nopsaan on aika todella mennyt. Ihan kohta on päivä lyhyimmillään ja sitten se alkaakin jo taas pidentyä. Aiemmin syksyt tuntuivat aina paljon pidemmiltä, sitä oikein odotti että kunhan nyt jouluun jaksaisi, siitä eteenpäin sitten jo selvitään. Johtuneeko tästä iästä, että aika kiirehtää. 

Remonttimmekin on edennyt niin että kolmannessa kerroksessa on jo katto päällä. Tati kävi ottamassa sieltä kuvia ja niistä näin,  oli jo väliseinien paikkoja merkitty muutamalla tiilikerroksella. 

Tässä kotomme ennen remontin alkua ja alla jolloinkin välivaiheessa.
 .

Tästä näkee että katto on jo päällä, eli syksyn sateet eivät enää huolestuta yhtään. Kuva on sisäpihan puolelta, siksi näyttää erilaiselta. Niin ja läheisen kerrostalon kattotasanteelta otettu. 

Tänään päiväkävelyllä näin taas tämän "talven" ensimmäiset kukkivat nuokku käen kaalit kukassa ja olihan siellä yhtä ja toista muutakin kasvia kukassa. Viime viikko oli sateinen ja pilvinen, vaikutus näkyy luonnossa välittömästi. Kaikkialla vihertää ja ruohoa pukkaa sillä vauhdilla ettei tahdo silmiään uskoa. Nyt toivottelen mukavia joulun alus aikoja kaikille rakkaille ja läheisille ym;lle ihmisille. .

Syksy jatkuu Costa Blancalla.

Kauniit säät ovat hellineet meitä taas täällä talvikodissamme. Lämpöä on riittänyt, välillä vähän liikaakin. Matka meni vanhojen nuottien mukaan. Vaikeuksia tuotti vain pankkikortti joka päätti lopettaa toimintansa puolessa matkassa. Matkalla on huoltoasemia joille käy vain kortti ja gasoleo alkoi olla jo aika vähissä. Matka on aina jonkin verran jännittävä, enkä sitten ollenkaan kaipaisi tämän laatuisia jännitys momentteja lisää. No onneksi löytyi vielä pieni huoltamo jolle kelpasi ihan euron setelit, ennenkuin polttoaine loppui. Yöt nukuimme vanhastaan tutuissa hotelleissa, eka yö tietty laivassa ja toinen Oldenburgissa Saksassa hotel Hoheluftissa, hyvin uni maittoi ja aamiaisen voimin jatkoimme matkaa alaspäin A - 1 stä. Seuraava yö olikin jo Strasburgin korkeudella ja neljäs Ranskan alahelmoissa Sétessä. Vielä riitti ajourakkaa yli 900 kilometriä viimeisellekin ajopäivälle ja ruokakaupan kautta kotikadulle. En saanut vielä kotiporttia auki kun jalan vierestä kuului että nauuu.. Kisuliini oli heti toivottamassa meidät tervetulleeksi ja naapurin rouva myöskin. Hän oli kastellut silloin tällöin kasvejamme ja torviköynnos näytti hyvin pirteältä. Kultaköynnoskin oli selvinnyt hengissä, miten mukavaa. Siitä arki alkoi taas kulua. muutama päivä meni että nukuimme pitkät yöunet ja toivuimme matkaväsymyksestä. 

 





 

Tänä talvena olemme remontin pyörteissä. Meille rakennetaan kolmas kerros. Tati tahtoo sinne saunan ja minä yhden vieras huoneen lisää. Reilun viikon kuluttua revitään entinen katto pois ja muurataan seinät ylöspäin. Näistä tunnelmista myöhemmin lisää. Elämä muuttuu varmasti vähän haastavammaksi ja ainakin paljon meluisemmaksi. Mahdammeko voida asua tässä vai tuleeko kylmä, kattoon tulee sentään reikä rappuja varten. Remontin on luvattu kestävän neljä ja puoli kuukautta.!!!
Kaunista syksyä ystävät.

Mietteitä muutoksesta.

Taas on tullut se aika vuodesta että laitetaan kamat kasaan, lastataan ne autoon ja suunnataan auton nokka kohti pohjoista. Vielä muutama päivä jäljellä asioiden järjestelyyn ja sitten on lähtöpäivä edessä. Nyt meitä onkin matkalla kolme ihmistä kahden sijaan. Lapsen lapsi on seuranamme. Hän haluaa kokea minkälaista on matkata viikon verran läpi Euroopan. Keväinen Eurooppa on kaunis. Täällä kotikonnuillamme on tuhottoman kuivaa, vaan varmasti kunhan pääsemme vähän ylöspäin rannikkoa on paljon vehreämpää. Paljon kaikenmoista valmistelua tämä tietysti vaatii, auton huoltoa, lauttojen tilailua hotellien katselua ja varasinkin jo yhden. Kesän postit täytyy hoitaa jotenkin, netti laittaa lepäämään,,, yms yms. Kukkien kanssa on joka kevät murhetta kun ei niitä haluaisi heittää roskikseen, mutta ei oikein tahtoisi vaivata ketään niiden hoidollakaan. Kisuliinin hoito on pakko jättää jonkin vastuulle ja aika hyvin se on onnistunut tähän mennessä. Vaikka joka kevät mielessäni hyvästelenkin kisuliinin. Täällä on niin paljon ihmisiä jotka inhoavat eläimiä, eivätkä tahtoisi nähdä niitä silmissään. Kisuliini on kuitenkin selvinnyt jo kahdeksana vuonna hengissä, niin että ehkäpä se onnistuu tälläkin kertaa.
Saanpa välillä nukkua yöni rauhassa. Kisuliini nimittäin vaatii minut aina viereensä kun menee yöllä syömään alakertaan, meuhkaa aina niin kauan sängyn vieressä että herään, alkaa tiputella tavaroita yöpöydältä jos ei muuten saa hereille. Sitten mussuttaa hyrräten napsujaan kun menemme yhdessä alas. Olen laittanut kulkusia nyöriin roikkumaan oven viereen niin että kisu hyvin ylttää niihin. Niitä hän sitten kilisyttää jos haluaa öisin ulos. Helposti oppi,kerran näytin, että katsos näin ja niin meni tieto perille. Ei nyt on mentävä välillä peiton mutkaan koisimaan, että jaksaa taas huomenna.Kaunista kevään jatkoa ystävät.

Helmikuun loppurippeet..

Pitkälliseen flunssaan kyllästyneenä menin viimein lääkäriin ja sain lääkekuurin, ilmeisesti oli tarpeeseen kun osa lääkityksestä kestää kuukauden. Antibiootit sentään vain 10 päivää. Jospa tästä nyt sitten lopulta paranisi. Muuten vuoden alku on kulunut rattoisasti, sukulais vierailuja ja perheenjäsenten juhlia. Viimeksi oli viikon ilonamme tyttären tytär, vain viikon, mutta kumminkin.

 Vieraamme on nuori, vaan hyvin hänen aikansa kului meidän hiljaisessa kylässämme. Halutessaan olisi tietysti voinut lähteä hippaamaan ja seuraa olisi varmaan löytynyt viereisestä hotellistakin, joka mainostaa oheisen kuvan tavalla. Espanjassa isovanhemmat kuuluvat perheeseen vähän kiinteämmin kuin meillä Suomessa. Vaikkakin lastenkaitsijana tai kotiapuna tai muuna työreservinä, mutta kuitenkin. Sitä taustaa vasten ymmärtää hyvin kuinka houkuttelevaa voisi olla kuukausi ilman anoppia. Totuuden vuoksi on mainittava että siinä aivan vieressä oli toinen yhtä komia mainos jossa anoppi iloitsi että viimeinkin yksin.

 Tämä talven selkä on sitten taas taitettu ja alkaa olla aika mietiskellä miten ja mitä kautta keväällä ajelemme Suomeen. Lauttamatkojen tilailua ja hotellitarjontaan tutustumista, ajoreittejä, ajetaanko jotain muuta kautta, vai mennäänkö vanhoja tuttuja, kaikkea tällaista.
Päivämatkoja pitäisi saada lyhemmiksi, mutta silloin tulee yksi yöpyminen lisää ja aikaakin menee jo muutenkin melkein viikko.

Tämä kukkapuska omasta pihasta.

Niin mantelipuut sitten kukkivat taas kerran ja aika upeita nuo olivat ja ovat muutkin hedelmäpuut. Nyt aloittavat ihan kohta mimosat kukkimisensa ja sitä kyytiä kaikki muutkin kukat ja pensaat ja jos nyt lämpenee niin sitten se onkin nopeasti ohi. Kuivuus on pitänyt kukintaa niukempana kuin monena muuna keväänä. 
Vielä mainittakoon että kevään terassikausi on sitten avattu, joimme nimittäin viimeviikolla päiväkaffetta pihaterassilla parinakin päivänä. Illallista emme ole vielä terassilla nauttineet, mutta pian se on senkin aika. Osa tammikuun lopun vieraista heitti talviturkitkin jo näin aikasessa vaiheessa, kävi nimittäin meressä uimassa. Tati ja minä emme ole vielä edes paljain jaloin rannalla kävelleet, vaikka se varmaan kivaa oliskin, lämmittää aurinko niin mukavasti jo. 

Niin se taas alkoi...

Nimittäin uusi vuosi, naksis vain ja ajan ratas loksahti uuteen koloonsa. Olemme jo kohta kolme viikkoa opetelleet tätä uutta olemista. Hyvinhän se tuntuu sujuvan, ihan kuin vanhalta muistilta. 

Tuolla aiemmin kirjoittelin tutkimuksista joita minulle tehtiin. Niitä tehtiinkin sitten useampia ja tulokseksi saatiin että kaikki on toistaiseksi hyvin. Mitään pahan laatuista ei ole kasvamassa, niille krempoille joita jäi ei voi tehdä mitään ja niiden kanssa jaksaa elää. Niin että valoisin mielin eteenpäin.

Tatin verenpaine on reistaillut jo pidemmän aikaa tai oikeastaan lääkäri vähensi vahingossa lääkityksen ja nyt siitä valitimme. Lääkitys muuttuikin toisen laiseksi ja nyt tuntuu että se on liiankin voimakas. Verenpaineet laskevat liiankin alas. Täytyy sitä justeerata vielä, kaipa se siitä suttaantuu. 

 Eilen oli pilvinen päivä ja halusin ikuistaa meren, se kun on joka kerta niin erilainen, nyt siis tällainen.

 Nyt kun olemme päässet vuoden pimeimmästä ajan jaksosta alkaa luontokin taas heräillä. Nämä suloiset varpuorvokit ovat ensimmäisten joukossa aloittamassa kukintaa.

 

 Tomaattisatoa olemme nauttineet vähitellen. Mikä siinä onkaan kun ne tuntuvat aina maistuvan paremmilta kuin kaupasta tai torilta ostetut. Chilejäkin on kypsymässä, ne eivät kyllä vielä punerra, vaan kaikki aikanaan. En yhtään tiedä mikä lajike on kysymyksessä, kovasti se kasvaa ja tekee uusia puikuloita kovalla kiirellä. Me olemme näissä puutarha hommissa niin noviiseja että en tiedä pitääkö tuota chiliäkin vähän leikata ja rajoittaa, että se jaksaa kypsyttää palkonsa. Niitä näyttää tulevan ihan ruokotonta vauhtia. Vaan kokenut kaiken tietää, tai katsoo "kuukkelilla" netistä.

Hyvää vuoden jatkoa ystävät.

Vähän venähti....

Tämä ei oo totta.

Kuukauden kuluttua on jo joulu ohi.!!!
Melkein kolme kuukautta vietetty taas jo täällä talvikodissa. Matkat Suomeen ja takaisin tänne eteläisempään pesäpaikkaan ajelimme autolla. Saimme matkaan kulumaan melkein viikon mennen tullen.
Täällä on ollut kuivaa, melkein sateetonta tämä kolme kuukautta. Vaan eilen ja tänään on sitten viimein vettäkin satanut. Suuressa osin Espanjaa on jo nähty luntakin tänä syystalvena.
Viimein on jokuset ilmoitelleet tulevansa käymään. Kovin rauhassa olemmekin saaneet olla, vähempikin rauha kyllä riittäisi.
Me hassut kuljettelemme noita kasveja edes takaisin näillä muuttomatkoillamme ja tällä kertaa toimme Suomesta tomaatin taimenen tullessamme. No se kasvoi ja kasvoi ja kasvoi....
Se kasvoi kattoon saakka ja kukkii komiasti. Tomaatteja vain kasvaa kovin vähän. Olemme kyllä jo jokusen saaneet maistiaisiksi. Syöhän niitä...


Mukavaa  joulun odotusta ystävät.

Nyt on kesä.

Niin nyt on vihdoinkin kesä, yö lämpötilatkin jo liki +20, päivällä +25 ja yli. Auringon kierto lämmittää katuterassia niin aamulla kuin illallakin. Talvikuukausina siihen ei aurinko yllä. 
 Naapurin viiniköynnös on tehnyt hänen terassilleen vihreän katon ja pursuu jo yli reunojen. Omalla terassilla kukkarunsaus.

Luonnossa jo kukinta kausi lähes ohi. Onneksi nämä kukkaset ovat naapurin huollossa, eivät siis kuiva kesän aikana. Meidän kukkasemme ehtivät joka kesä kuolla, vaikka naapuri niitä silloin tällöin kasteleekin.
 Kehäkukka ja krassi ovat selvinneet hengissä siksi että siementävät joka vuosi itsensä uudelleen ja kun syksyn tullen alamme kastella, sieltä ne nousevat ja kukoistavat koko talven.
Toisaalta on kivakin kokeilla uusia lajeja ja eri väriyhdistelmiä.
Pääsemme tänä vuonna lähtemään kotomaahan tavallista myöhemmin ja sureksin jo sitä että kielot ovat pian kukkineet. Viime kevät oli niin ihana kun kielot kukkivat ympäri tonttia ja levittivät ihanaa tuoksuaan ylen palttisesti. Alkukesä on Suomessa ollut tavallista lämpöisempi, saapa nähdä mimmoinen on loppukesä jos nyt pääsemme sitä kokemaan.

 Amaryllis teki näiden neljän kukan lisäksi vielä toisenkin kukkavarren jossa on kolme yhtä hurmaavaa kukkaa.

Tätä sinisilmää on koko laatikko täysi ja se on tosi näyttävä, olen tainnut heittää siemenpussin pois, niin että nimeä en sille osaa sanoa. Kovasti rehevä kasvutapa eikä kukkien määrässä nuukailla.

Vielä reilu viikko ennenkuin saamme viimeiset kokeiden tulokset. Sitten onkin ohjelmassa auto ajelua läpi Euroopan kohti pohjoista.
Toivottavasti kaikki menee hyvin, niin kokeissa kuin matkallakin. Hyvää kesän jatkoa rakkaat sukulaiset ja ystävät.

Vaikeuksien viikko.

Nyt on kohta viikko kärvistelty vatsa taudissa. Välillä näytti jo että paranee vaan ei. Iskä aloitti varmaan liian pian syömisen, olisi pitänyt paastota vähän pidempään. Nyt särkee heti kun jotain laitta massuun. 
Lääkäri määräsi vain kipulääkettä ja niidenkin syöminen on vähän riskialtista. Mutta on pakko kun muuten koskee niin kovasti.
Ilmat näyttäisivät vähitellen lämpenevän ja luonto kukkii ja vihertää jo kovasti. Plataanikin on saanut jo uudet vaalean vihreät lehden alut. Mimosan kukinta alkaa olla jo vähitellen ohitse.  
Pääsiäisen viettäjiä on asunnot täynnä ja autoja parkkipaikat piukassa. Onhan se kiva että välillä on elämää.
Talvi täällä onkin ollut jokseenkin rauhallista. Ympäristössä kun asuu pysyviä asukkaita entistä vähemmän. Kunhan nuo kerrostalot kaikki valmistuvat toivottavasti se tuo edes muutaman uuden askkaan paikalle. Nyt näyttäisi että niistä on vasta muutama asunto myyty.

Tomaatti on kasvanut ja tuottaa satoa nyt niin että ei ehdi kaikkia syödä. Kohta täytyy etsiä säilöntä ohjeita jos tätä menoa jatkuu.

Suvun piirissä on ollut ajatuksia asunnon ostosta täältä ja tässä olisi taas yksi, rauhallisen aukion laidalta Guardamar Segurasta, Buenavistan alueelta, kyllä näitä täällä on ja vaihtuvuus näyttäisi olevan aika suuri.
Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille ja kaunista kevättä.

Viileää ja lämmintä vuorotellen.

Aika kulkee järkähtämättä eteenpäin, välittämättä meidän ihmisten toimista. Olen voimakkaasti tietoinen ajan kulumisesta. Pyytelen nöyrästi että saisin katsella tätä elon taivalta vielä 10 tai jopa 20 vuotta. Onneksi emme kukaan voi olla varmoja päiviemme määrästä. Olen vähän sairastellut ja joudun muutaman kuukauden kuluttua tutkimuksiin, siksi tämä epävarmuus ja ahneus jatkaa vielä tätä elontaivalta.
Olimme jokin aika sitten ajelulla tutkimassa kevään ensimerkkejä ja löytyihän niitä. Mantelipuut olivat niin kauniisti kukassa kuin vain voi toivoa. Mehiläiset tekivät ahkerasti töitään, pitäen tasaista surinaa kukkivien puiden ympärillä. Kulkiessani puiden väleissä ja hakiessani parhaita kuvauspaikkoja tuli samalla käveltyä päivän liikunta annos.

Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi, hieno päivä kaikkiaan. Muitakin kukkivia kasveja näkyi kuten rohtosini pallo, rosmariini ja varpu keltaisin hernemäisin kukkasin, en ole tullut katsoneeksi mikä se on.

Tämän retken jälkeen tulikin kovin tuulisia päiviä, kunhan eivät kukat menneet sen tien. Vuosi sitten olivat talven kylmimmät päivät juuri helmikuussa. Saapa nähdä miten on tänä vuonna. Kuivaa on ollut, eipä sadetta ole tullut kuin muutamana harvana päivänä joskus toista kuukautta sitten. Luonto oikeastaan olisi sateen tarpeessa ja kasvukin pääsisi sitten kunnolla vauhtiin.
Valoisia päiviä kevät talveenne hyvät ihmiset.

Uutukainen vuosi.

Olemme jo opetelleet pari viikkoa elämään tätä uutta vuotta. Näköjään se sujuu samoin konstein kuin tuo entinenkin. Ällöttävä flussa sairastettu ja olo alkaa vähitellen normalisoitua. Olikin tavallista nuhaflunssaa ankarampi tällä kertaa. Vei niin huonoon kuntoon että pyörtyä muksahdin alas vessan pytyltä ja onnistuin siinä alas kolistessani kolhimaan otsani ja vähän muitakin paikkoja. Otsan alueen veren purkaumat tapaa vähitellen lasketella alaspäin ja niin tälläkin kertaa, olihan upeat värit luomella jonkin aikaa. Lääkäri setääkin piti käydä puhuttelemassa, kun muuten ei vatsa suostunut aloittamaan ruuan sulatusta uudelleen. Sanoin miehelleni kyllä että nyt taitaa taju mennä, vaan kun en ole ollut pyörtyilevää sorttia aiemmin, ei hän ehättänyt heti hätiin. Oli sitten eka kerta kun pyörryin koko yli 60 ikävuoteni aikana.
 

Laitoimme syksyllä muutamia siemeniä kasvamaan, basilikaa, salaattia, persiljaa, tomaattia, paprikaa, kaikki itivät melko hyvin. Viereisessä 
kuvassa tomaatin alku. Salaattia on kasvanut hyvin, 
basilikaa yli tarpeen, persiljaa tarpeeksi. Sitten nämä tomaatit, hyvin nekin lähtivät alkuun niinkuin kuvasta näkyy. Taisi vain olla joku vähän erikoinen lajike.

Olemme nostaneet sen nyt tuohon yläkerran terassille ja se kasvaa kuin meinaisi kattoon asti ulottua. Tomaatin alkuja on ihan kiitettävästi ja satoakin on jo korjattu. Ja kuten kuvasta 
näkyy kokoa on melkoisesti. Makukin ihan kohdallaan. Seuraavaat näyttäisivät olevan vähän tavan omaisempia ja hyvä niin.
Tästä sitä nyt sitten jatketaan eteenpäin, tomaatti minä ja kumppanit, pitäkäähän lippu korkealla,kyllä se siitä taas iloksi muuttuu.

Ja niin joulu joutui jo...

Viettelemme joulupäivää, lämpöä ulkosalla joku +14 astetta. Aurinko paistaa nyt kun aamuinen sumu on haihtunut.
 Sini taisi ottaa skeittilautansa ja meni ulkoilemaan.
 Laitoimme vähän possua uuniin ja laatikot ovat lämpiämässä. Tati keittelee sekahedelmä soppaa jälkkäriksi. Juomme viintä laatikoiden kyytipojaksi ja maleksimme ruokapöydässä rupatellen mahdollisimman pitkään. Että on kivaa...
Kaipaamme vain koko muuta porukkaa samaan pöytään.
Sellainen joulu olisi kyllä mukava vielä kerran kokea, että saisimme kaikki siskot, lapset, äidit,isit, mummit ja papat samaan pöytään, niitä tärkeitä ihmisiä on kyllä aika porukka !
Saa nähdä saako Tiitu tuon pöytäkoneen toimimaan, meinasimme jo heittää sen roskikseen, vaan välillä se jo pyörii...

Toivotamme kaikille rauhallisia joulun jatkoja ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle.

Ihan tavallinen aamu.

Ihan tavallinen aamu, heräsin naapurin remontin ääniin. Molemmin puolin rivitalo asuntoamme tehdään remonttia. Aurinko kultaili ujosti vastapäisen talon yläosia. Ilmassa oli vielä vähän utua öisen kasteen ja viileyden seurauksena. Lämpöä ulkomittarin mukaan + 12 astetta joka alkoi heti nousta kun auringon lämpö ehti alemmaksi. Kisuliini kipaisi heti sisälle aamuöisiltä retkiltään kun Tati aukaisi ulko oven, tarkistaakseen lämpötilan. Jotain jännittävää oli ulkosalla taas tapahtunut, sillä Kisulla kuului olevan paljon asiaa sisälle tultuaan. Nousin vasta kun kuulin kahvipannun kolinaa. Valvoin illalla myöhempään kuin Tati ja päästin yöllä Kisuliinin ulos ja kerran sen kanssa piti käydä yöllä syömässäkin. Se hassu ei voi mennä yksin alakertaan syömään vaikka kupissa on ruokaa, aina pitää herätä kummiksi. Siitä päivä taas kerran alkoi, aurinko nousi korkealle ja lämmitti mukavasti, taivaalla purjehti muutama valkea pilvenhattarakin. Aamiaisen jälkeen kudon sukkaa ja lueskelinkin vähän. Ruokaostoksillakin kävimme lähikylässä. Välipalaa sisäpihan terassilla ja terassin ovet olivat auki useamman tunnin kun oli niin lämmintä. Kastelimme terassilla kasvavia kasvejamme, tomaati on alkanut tehdä pieniä raakileita ja siinä on paljon kukkasiakin. Salaatti yrittää tehdä kerää ja basilika on niin iso, että se pitäisi varmaan nyppiä jo kuivattavaksi, meinaa kukkia jo. Ihmeköynnöstä on leikattu jo useammankin kerran ja muratti kasvaa niin että meinaa kadota naapuri näkyvistä. Joulutähti kasvaa rehottaa ja ei ole tietävinäänkään että pitäisi tehdä punaista latvakukkaa.
 Maija-täti soitteli että olivat löytäneet vuokra asunnon ja muuttavat huomenissako se nyt oli. Asunto on ihan Torren keskustassa ja aika lähellä merta. No onhan sen pakko olla aika lähellä kun koko Torre on meren rannalla.
 Yllättävän pian onkin jo ilta ja TV;stä alkaa sarjat joita olen silloin tällöin seurannut ja Tati lataili tietsikalle Suomen TV;stä Sydämen asialla. Sain vielä tämän päivän aikana kudottua ne kolmannet villasukat valmiiksi. Nyt on sitten jo niin ilta että vielä kuppi teetä ja tutimaan
 Hyvää yötä vaan ystävät

Ajan virrassa.

Kuukausi kulunut ja vähän toistakin, siitä kun tulimme tänne talvi kotiimme. Niin helposti solahdimme tähän normaaliin arkeen. Tuntui hyvältä käydä kaupassa tutussa Mercadonassa ja kassa kertoo aivan toisenlaisia lukemia kuin Suomessa. Tänä kesänä tuntui että Suomen hinnat olivat lähes kaksinkertaiset kuin täällä. Se on helppo tarkistaa sillä kirjaan joka päivä ostokset ylös. Syömme suurin piirtein samoin molemmissa maissa. Suomessa en pääse kaupasta ulos kassillisen ruokaa ostettuani alle 40 - 50 € ja täällä saan vielä 20 € sesta takaisin. Siitä erotuksesta saamme talven aikana kerättyä sen verran säästöä, että pääsemme kesäisin käymään Suomessa. Tulevaisuudesta en tietenkään tiedä, nousussa ovat hinnat täälläkin ja lääkekuluihin oli kesän aikana tullut jo 10% omavastuu. Onneksi lääkkeetkin ovat täällä vähän edullisempia kuin Suomessa, omavastuu ei tunnu niin mahdottomalta.
Sadettakin olemme jo muutaman kerran saaneet, vaikka näillä tienoin se on ollutkin aika maltillista. Luonnosta sen kyllä huomaa, vihreys valtaa alaa ihan melkein päivässä. 

Tällaisia putkahtaa maasta,
hassulla ei ole mitään lehtiä, vain kukkavana nousee suoraan maasta.
Näitä en ole sattunut huomaamaan aiemmin,
vaikka olemme tuossa vitikossa kävelleet joka viikko täällä ollessamme.  Olemme sentään olleet täällä jo yli 14 vuotta, eli kasvit kasvavat kovin eri tavalla eri vuosina.

 Tämä puska näyttäisi kasvavan koko ajan, välillä kuivana ja melkein kuolleen näköisenä, vaan odotappa kun räpsäsee vähän vettä. Se on yltympäriinsä täynnä kukkaa. Kasvaa korkeina melkein metrisinä puskina ja valtaa kaikki polun vieret ja joutomaat.
Löysin jostain kasvikirjasta sen nimenkin vaan en nyt lähde hakemaan mikä se oli.

Alinna on Eukalyptus kukassa taas, tiputtelee sellaisia pieniä hattuja jokka on noiden kukkien suojana ensin, ratisevat jaloissa kun kävelee puiden alla.

 Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut ja siitä osaan nykyisin olla kiitollinen. 
Opin melkein kerrasta silloin alkuaikoina kun olimme täällä ja napisin, että elämä on niin tasaista että roskapussin vienti roskikseen alkaa olla jännittävin juttu. Heti seuraavalla viikolla ajoimme kolarin ihan uudella autollamme. Onneksi olimme edellis päivänä tehneet siihen vakuutuksen, saimme automme muutaman kuukauden kuluttua korjattuna takaisin. Mutta tunnetasolla se tuntuu vieläkin.
En ole ollut ikävystynyt, sillä tekemistä kyllä riittää ja on sentään vielä jotain pään sisäistä elämää ja toimintaa jäljellä. Ilolla tervehdin aina uutta päivää ja illalla ihmettelen, mihin  ja miten se päivä on taas mennyt. 
Siispä mukavaa syksyä ystävät ja iloa päiviinne.

Kesän muistelua vielä.

Meillä ei ollut nyt, menneenä kesänä, siellä uusvanhassa kesäpaikassamme vielä peruna maata muokattuna, mutta pussissa oli kolme perunaa jotka kulkeutuivat etelästä mukanamme Suomeen. Niissä oli jo monen sentin idut. Kun en muuta keksinyt täytin vanhan sadevesi tynnyrin mullalla ja tökkäsin ne potut sinne ja pönttö aurinkoiseen paikkaan. Eipä aikaakaan kun tapahtui näin.

Sieltä alkoi nousta vartta niin että kohisi.
kun ne vähän kasvoivat, lisäsin vielä vähän multaa. 
Vettäkin heitin joskus, vaikka tänä kesänä sitä kyllä tuli taivaaltakin ihan tarpeeksi.
 Lannotusta välillä jotain kanan kakkaa mitä sattui olemaan, ehkä kerran.
 Kesä kului ja päivät vaihtuivat toisiin, peruna 
 lykkäsi vartta.


Odottelin että alkaisi kukkia, ennen sanottiin, että ei kannata mennä kaivelemaan uusia perunoita ennen kuin peruna kukkii, vaan kukkia ei alkanut 
 ilmestyä.

Tässä vaiheessa siinä näkyi jotain nupun alkuja, mutta sitten tuli kova tuulinen ja sateinen, viileä yö ja kun seuraavan kerran tarkastin, olivat nupun aiheet kuivaneet.





En enää kestänyt jännitystä vaan sallin isännän kaivaa, mitä sieltä nyt sitten löytyykään.

Tällaisia sieltä sitten löytyi ja että olivat hyviä !